Googlailin ympäristöä ja siinähän oli Päijänteen kansallispuisto. Lisägooglailu kertoi, että alue on laajahko ja vähän hankalasti saavutettavissa. Toisiin paikkoihin pääsee helpommin, mutta tietysti olisi ollut mielenkiintoista mennä kelventeen saareen vaikka yöksi.
Mutta sinnehän ei niin vaan pääsekkään.
Kelventeelle pääsyyn vaaditaan jonkinlainen vesikulkine. Jos sellaista ei omista, on vaihtoehtoina "sikakallis" venetaxi (100-120€) tai harvakseltaan kulkeva "risteilypaatti".
No, koska olin liikkeellä lähestulkoon hetken mielijohteesta, niin vaihtoehtoja ei saareen pääsyyn ollut ja niin ajoin Pulkkilanharjulle.
Harjun läpi kulkee autotie ja paikalla on hyvän kokoinen parkkialue. Siihen saattaisi jäädä vaikka asuntovaunullakin yöksi, mutta keli on niin mielettömän helteinen ettei vaunuilu huvittanut.
Siispä päiväretkelle koiria uittamaan...
Siispä päiväretkelle koiria uittamaan...
Parkkipaikalta lähti polkuja rantaan ja sinne suuntasin koirien kanssa.
Ihmisiä oli paljon, mutta tässä ei ollut mitään virallista uimarantaa joten koirien kanssa oli hyvä mennä.
Rannalla oli monta pientä "omaa paikkaa" ja löysinkin hiukan sivummalta sopivan kolon jossa pystyin päästämään koirat irti.
Ihmisiä oli paljon, mutta tässä ei ollut mitään virallista uimarantaa joten koirien kanssa oli hyvä mennä.
Rannalla oli monta pientä "omaa paikkaa" ja löysinkin hiukan sivummalta sopivan kolon jossa pystyin päästämään koirat irti.
Vesi oli todella lämmintä ja olisi voinut itsekin mennä, mutta en mennyt.
Oli aika suunnata vähän lenkille.
Parkkipaikalta tien toiselle puolelle ja siitä lähti heti hyvin merkitty Pulkkilanharjun luontopolku.
Tämä itsessään ei olisi kuin pari kilometriä, mutta siihen saa yhdistettyä myös koukkauksen viinasaareen, joten koko reitille mittaa tulisi jotain 4,5km
Parkkipaikalta tien toiselle puolelle ja siitä lähti heti hyvin merkitty Pulkkilanharjun luontopolku.
Tämä itsessään ei olisi kuin pari kilometriä, mutta siihen saa yhdistettyä myös koukkauksen viinasaareen, joten koko reitille mittaa tulisi jotain 4,5km
Alkumatkasta polku oli vähän kivikkoinen mutta helposti kuljettavissa.
yhdet jyrkemmät rappuset oli, mutta niistä oli helppo laskeutua päijänteen rantaan ihastelemaan upeaa keliä ja lukuisia moottoriveneitä.
Polku jatkui hyvin merkittynä ja tulin risteykseen josta oli helppo jatkaa sivureitille.
Hetken päästä kuulin ihmisten ääntä ja tulin mahtavalle hiekkarannalle. Tämä ei ole mikään virallinen uimaranta, joten ei muutakun koirat veteen...
Nyt vasta harmittikin ettei ollu uikkareita päällä.
Mutta kahlaaminenkin oli kivaa.
Seuralaisella oli puhelin, jolla pystyi ottamaan vedenalaisia videoita ja pitihän sitä kokeilla. Tulipa kivaa videota Hukasta ja Häkästä
Mutta kahlaaminenkin oli kivaa.
Seuralaisella oli puhelin, jolla pystyi ottamaan vedenalaisia videoita ja pitihän sitä kokeilla. Tulipa kivaa videota Hukasta ja Häkästä
Oli aika taas jatkaa matkaa. Helppokulkuista polkua ja pian tultiin viinasaareen vievään risteykseen.
Tästä lähti 900m pitkä ympyräreitti, joka ei nimestään huolimatta ollut mikään saari.
Ja pieni pettymys, koska ei siinä reitillä olut mitään muutakaan mielenkiintoista.
Tästä lähti 900m pitkä ympyräreitti, joka ei nimestään huolimatta ollut mikään saari.
Ja pieni pettymys, koska ei siinä reitillä olut mitään muutakaan mielenkiintoista.
Sitten vähän matkaa samoja polkuja takaisin kunnes risteyksestä kääntyi parkkikselle vievä polku.
Olin hölmöyksissä jättänyt polarin älykellon kotiin, joten reittimerkintä jäi kokonaan saamatta.
Mutta tällainen reitti tuli käytyä.
Helteisellä kelillä varsin sopiva. Ja mikäli tuosta autolla kulkee, niin kannattaa pysähtyä jaloittelemaan.
Helteisellä kelillä varsin sopiva. Ja mikäli tuosta autolla kulkee, niin kannattaa pysähtyä jaloittelemaan.
Reitin jälkeen piipahdus vielä veneenlaskupaikalla, sillan alta kulkee hiekkatie ja tekee pienen lisälenkin, alle kilometrin yhteensä.
Päijänteen reitit ja info löytyy TÄÄLTÄ
