Vihti - Pääkslahden luontopolku

Toinen hyvä retkikohde ihan kodin lähellä on Pääkslahden luontopolku.
Tosin nykyään reitit on kunnostettu hyvin, laavupaikat huolletaan ja parkkipaikkaakin suurennettu joten myös ulkoilijoita täällä on enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten.
Varsinaisia reittejä on muutama, mutta yleensä täällä kuljen fiiliksen mukaan yhdistellen reittejä. Noin tunti-puolitoista saa helposti kulumaan.

Lähdin ensin kohti puumannin laavuja. Autolta ei kovin pitkä matka ole, mutta tällä kertaa oli nastakengät kyllä ihan ehdoton kenkävalinta.

Yllättäen heti alkumatkasta oli paljon muitakin ulkoilijoita, mutta en antanut niiden haitata, toki koirat oli ohitustilanteessa kiinni, mutta muutoin ne sai kulkea omaa tahtiaan.
Puumannin laavut on hienosti kunnostettu ja paikka on varsin viihtyisä. Vielä kun jokainen muistaisi omalta osaltaan pitää huolta että se jatkossakin pysyy viihtyisänä. Eli ei täällä mitään palkattuaja siivoojia käy toisten jälkiä siivoamassa...

Järvi oli vielä jäässä, mutta ne kohdat mihin aurinko paistaa, niin alkoi jo kevät puskea esiin. Tallautuneet polut toki ihan jäässä...

Pian puumannin laavujen jälkeen lähtee polku kiipeämään mäkeä ylös laukkakalliolle.
Sieltä onkin varsin komeat maisemat.

Sitten taas metsäpolkua hyvän matkaa.
Tosiaan reitit on erittäin hyvin merkitty, joten eksyminen on hankalaa.

Vihti kk - muistomerkillä

Aika paljon tulee käytyä koirien kanssa ns. perus-lenkillä ihan tässä oman kylän tuntumassa Vihdissä.
Täällä on joitain hyviä metsäautoteitä kuljettavaksi. Kuten tämä "muistomerkki-lenkki"

Välillä tällä pätkällä on tullut joku äksy maanomistaja kiukuttelemaan, mutta itse en ole sellaisiin törmännyt. Muita koirien ulkoiluttajia silloin tällöin täällä kyllä käy.

Nyt olin liikkeellä yksin ja keli mitä mainioin. Pikkuinen pakkanen eikä tuulta juuri ollenkaan.Aurinkokin pilkisteli ajoittain.

Vähän hankala polku paikoitellen ja hevosetkin jättäneet melkoisia kraatereita jälkeensä

Koirat sentään tajusivat käyttää hankikantoa hyväkseen

Välillä vähän tiheämpää polkua

Yhdessä kohtaa joutuu vähän ryömimään kaatuneiden puiden alta

Mutta sitten taas leppoisaa hyvää tietä/polkua

Niin ja entäs se muistomerkki... No, sehän löytyy lähtöpisteeltä. Geokätköilijöille tiedoksi, että täältä löytyy myös yksi kätkö.

Matka ei ole mikään hirmuisen pitkä, mutta tällä kelillä sai melkein tunnin kulumaan.
Kesäkelillä 40-45min

Melkutin talvella

Sunnuntaina oli ihan mielettömän upea ulkoilukeli. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpömittari oli jossain parissa asteessa pakkasen puolella. Eikä mitään suunniteltua ohjelmaa, joten mahdollisuus lähteä reilulle ulkoilulenkille kuuman kaakaon kera.
Ei muutakun Sirpalle viestiä ja kohta oltiinkin taas menossa.
Suuntana Räysrkälässä sijaitseva Melkutin, oikeammin Iso-Melkutin ja sen kiertäminen.
Olen sen monta kertaa lumettomana aikana jo kiertänyt, mutta jotekin se on vaan yksi mielikohteistani ja sinne voi mennä aina vaan uudestaan ja uudestaan.
Nyt ensimmäistä kertaa lumiseen aikaan.

Parkkipaikalla oli muutama auto, mutta se ei menoa haitannut.
Lähdettiin käppäilemään ja kun autolta päästiin järven rantaan (noin 750m) niin päätettiin lähteä kiertämään järvi vasemman kautta, eli myötäpäivään. Puoleen väliin saakka kuljettaisi varjoisampaa puolta ja loppumatka aurinkoista puolta.

Reitille oli muodostunut jonkinlainen polku, jota oli kohtuu helppo kulkea. Välillä vähän haasteellista, mutta ei mahdotonta.
Hankikanto oli huikea ja koiratkin huomasivat sen heti alussa. Niinpä Kipinä, Häkä ja Udo juoksivatkin aika ajoin pitkin ja poikin metsää. Toki ihan meidän lähellä.

Iso-Melkuttimen ja Vähä-Melkuttimen välissä on hieno silta joka oli onneksemme lumeton ja jäätön. Epäilen, että joku ystävällinen on sitä huollattanut. Ei tarvinut jännittää lipsumista.

Puolivälin jälkeen tulee hieno taukopaikka. On vessat, tulipaikka/laavu sekä mäenpäällä pöytä ja penkit.
Laavulla räksytti iso koira joten kiipesimme pienen mäen päälle pöydän ääreen evästämään.
Kuuma kaakao, kinkku-juustopasteija sekä pätkis suklaalevy. Nam!
Koirille tietty omat eväät, maustevettä ja namipaloja.

Kohta jatkettiin taas matkaa ja ihmettelimme jäällä näkyvää porukkaa.
Useampi ihminen ja läjä jäälohkareita. Jaa, olisko sukeltajia...
Lähes joka kerta kun tuolla käy ulkoilemassa, saattaa nähdä sukellusporukan tavaroineen eräällä laiturilla. Mutta nyt olivat kaivaneet ison avannon vähän pidemmälle rannasta.

Jäimme hetkeksi katsomaan. Ja kun nyt olimme järven sillä puolen missä aurinko paistoi mukavasti, niin siinähän oli tosi lämmin.

Olihan siinä laiturin juurellakin iso avanto.
Vesihän on melkuttimessa älyttömän kirkasta ja pohjan näki selvästi laituriltakin katsottaessa.
Tämä on myös yksi syy miksi täällä käy paljon sukeltajia. Järvi on niin kirkas, että siellä näkee hyvin eteensä sukeltaessa.

Matka jatkui taas ja nyt nautittiin auringosta

Viimeinen pieni metsäpätkä ja sitten oltiinkin taas autolla

Aikaa saatiin kulumaan kolmisen tuntia. Taukoineen. Oli kyllä kertakaikkisen upea keli!