tiistai 21. kesäkuuta 2022

Tammisaaren Kansallispuisto - Jussarö

 29.5.2022

Tammisaaren Kansallispuisto pitää sisällään useamman pienen saaren joista monilla on joku pieni reitti ja tulipaikka tms. Omalla veneellä noihin olisi varmaan helppo mennä, mutta onneksi ainakin Jussaröön pääsee helposti myös yhteysaluksella. Tällainen kulkee kesäaikana Tammisaaresta. 
Ja mikä parasta, myös koiran voi ottaa mukaan. 



Päätin lähteä aurinkoiselle retkelle vain yhden koiran kanssa ja tietysti otin Hukan. 
Tälle retkelle pakkasin Hukan reppuun myös vähän täytettä. Yllättävän tilavat nuo laukut on, mutta en laittanut kuin vähän kuivalihaa ja muita herkkuja. Mulle ja Hukalle.

Laiva lähti aamulla vähän klo 10 jälkeen ja minun lisäksi oli matkassa yksi pariskunta. Ihan loisto valinta ajankohdalle, laivan kipparikin sanoi, että toukokuussa hyvä mennä kun porukkaa paljon vähemmän.
Matka kesti pari tuntia, mutta oli upeaa saaristoa koko matka ja upea keli. 

Perille kun päästiin, niin lähes ensimmäisenä minua varoiteltiin kyistä. Edellisenä päivänä oli koiran kanssa liikkuneet nähneet useammankin lieron. Voi ärsytys! No, Hukka lyhyelle hihnalle ja katse kokoajan mahan.
Ajatuksena oli kiertää vihreä 4,7km:n lenkki jota lähdettiin kulkemaan myötäpäivään.
Pitkin matkaa totesin moneen kertaan, että olisi varmaan pitänyt kulkea vastapäivään. jostain syystä reittimerkit oli laitettu niin, että nyt jouduin arpomaan monessa kohtaa ja taisin pari kertaa mennäkin vähän vipuun.




Alun pienen hiekkatiepätkän jälkeen tultiin kallioiselle rannalle ja voi vitsit miten upeeta! Melkein hengityskin pysähtyi kun olin aivan haltioissani. Huippu keli kruunasi kyllä tämän retken.
Tallusteltiin Hukan kanssa tosi verkkaisesti eikä muita ihmisiä näkynyt missään. 







Nopeasti oltiin jo kaakkoiskulmassa jossa avautui upea hiekkaranta "Iron Beach". Hiekka oli mystisen mustaa. 
Jatkettiin matkaa kohti kartalla näkyvää näkötornia. Minulla ei ollut ennakkoon mitään käsitystä minkälainen rakennelma siellä odotti ja olihan se vaikuttava. Ovikin oli auki joten kiivettiin Hukan kanssa ylös ihailemaan maisemia. No, eipä noi näkymät nyt niin huikeita kuitenkaan ollut.






Tämän jälkeen palattiin iron beach:n toiseen päähän kalliolle ja levitettiin eväsleiri.
Siinä oli kyllä ihan paras paikka nautiskella eväitä ihan rauhassa.








Eväiden jälkeen oli tiedossa, että pieni pätkä kuljetaan vanhan kaivosalueen läpi ja sen jälkeen sukellettaisiin metsään.
Metsässä kulki hyvä polku ja kun välillä katseli taakse, niin näki reittimerkitkin. Olisihan ne voinut olla molemmista suunnista nähtävillä. 







Etenkin loppumatkan metsäpätkä oli vähän ikävä, sillä jouduin kokoajan kyttäämään mahdollisia käärmeitä. Mutta muutoin metsä oli mukavan sekainen ja polku hyvä kulkea.




Pian tultiin aukealle paikalle ja ihan kuin oltais tupsahdettu pihapiiriin. Tässä ilmeisesti joskus lampaita laiduntaa tai luulen, kun kiivettiin laitumen aidan yli sinne tehtyjä rappuja pitkin. 



Ja siinä samassa tultiinkin jo satamaan jossa sijaitsi pieni kahvila. Ostin kahvin ja jäätelön ja istuttiin Hukan kanssa hetki terassilla. 
Mutta kun aikaa oli vielä ennenkuin lautta lähtisi takaisinpäin, niin käveltiin viereiselle telttailupaikalle katsomaan minkälainen alue siellä olisi.
Ja kyllä, ihan mukavan näköinen paikka jossa helposti voisi yhden yön viipyä. Oli tulipaikka ja puucee sekä tasaisia telttapaikkoja ja myös puita riippareita varten.


Mutta nyt palattiin takaisin rantaan odottamaan lautan paluumatkaa.




Alkumatka istuttiin kannella nautiskelemassa, mutta Hukkaa selvästi jännitti joten mentiin loppumatkaksi alakertaan sisätiloihin.



Hyvä keli kyllä kruunasi tämän retken. Oli käymisen arvoinen paikka, mutta en tiedä tarvitseeko toiste mennä. Lopulta käveltiin noin 6km ja reilu pari tuntia kulutettiin aikaa kun hissukseen mentiin.
Eikä sitten lopulta nähty yhden yhtään käärmettä. Onneksi. 


Saaristosta lisää TÄÄLTÄ

Yhteysaluksen tiedot, aikataulut ja hinnat TÄÄLTÄ

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Isojärven kansallispuisto

27.5.2022

Helatorstaina ajattelin lähteä päiväretkelle Isojärven kansallispuistoon mikä oli minulle uusi kohde.
Otin suunnaksi Heretyn parkkialueen ja suunnitelmana kiertää Savottapolku 10km.

Olin ajatellut ensin, että ottaisin yöpymisvehkeet mukaan ja olisin 1-2 yön taktiikalla reissussa ja kulkisin koko puiston halki. Mutta koska mukana reissaa 13v  sydänvikainen "mummokoira" niin se määrittelee toistaiseksi retkien pituudet ja vauhdit. Vielä talvella se kulki tosi hyvin pitkätkin pätkät (tauotettuna toki), mutta nyt kevään edetessä ja kesän alkaessa olen ikäväkseni huomannut, että vauhti hidastuu ja matkat lyhenevät. 






Päivä oli mitä parhain, puolipilvistä, hentoinen tuuli ja sateen uhka ilmassa.  Reppu selkään ja matkaan:
Parkkipaikka oli isohko ja siellä oli kyllä reilusti autoja.





Alkumatka kuljettiin metsäpolkua joka oli välillä kivinen, välillä neulaspolku, välillä pitkoksia. Eli sitäsuntätä. Pieni pätkä jotain vanhaa metsäautotietä jonka vieressä kulki majavien vanha rakennustyömaa. Ojaa oli selvästi padottu aika-ajoin, mutta minusta näytti siltä, että ei ollut kovin tuoreita tekosia.

Siten tultiin Hevosjärven rannalle. Ihana erämaalampi jonka äärellä oli maaginen tunnelma.
Kuvissa muuten näkyy Hukalla hänen oma pikkurinkka.
Reput olivat ensi kertaa päällä, joten ne olivat ihan tyhjinä. Eipä nuo näyttäneet Hukkaa haittaavan.





Järvellä ei ollut oikeastaan elämää, ei pitkään viivytty kun jatkettiin matkaa. Pienen kukkulan laelle ja sieltä risteyskohtaan josta olisi vasemmalle lähtenyt hevosenlenkki 6km, mutta me jatkettiin eteenpäin.




Polku oli ajoittain tosi kivikkoista ja erittäin hanakala kulkea kolmen koiran kanssa hihnoissa, joten laittomasti päästin turvallisuussyistä koirat irti. Kun tultiin veden äärelle tai tuli harvoja muita kulkijoita, niin otin ne aina kiinni. 

Kun tultiin pienelle Mutkalammille, niin näin ehkä vähän tuoreemman majavan työmaan. Asukkaita ei näkynyt.


Tästä jatkui vielä hankalakulkuista polkua sinne ja tänne.





Mutta sitten saavuttiin Vahterjärven taukopaikalle. Siellä ei oltukaan ainoita vaan yllättävän paljonkin siinä nähtiin erinäisiä seurueita. Kuka minnekin reitille menossa ja tulossa.
Tässä oli myös hieno telttailupaikka ja muutamia telttoja näkyikin. Harmitti ettei itsellä ollut teltta matkassa. 
Me pidettiin kunnon ruokatauko ja fiilisteltiin hetkeä. Välillä saatiin vähän vettäkin niskaan, mutta ei haitannut pätkääkään.







Kun tarpeeksi oli huilattu, lähdettiin jatkamaan matkaa. Oli vuorossa pitkän pitkä alamäki. Oltiinkin oltu siis aika korkealla. No, kuukeli tietääkin kertoa, että sivuttiin Vahtervuorta jossa on tämän kansallispuiston korkein kohta. 219m meren pinnasta. Oli kyllä mukava laskeutua pitkä alamäki ja niin tultiin Lortikan vuokratuvan liepeille. Se näkyi vähän matkan päässä ja näytti tosi upealta paikalta. 
Polku jatkui Yläinen-Lortikka-lammen reunaa. Ja tässä taas näkyi majavien työmaita. 







Lammen toisessa päässä oli kaikille avoin Lortikka-taukopaikka. Vaatimaton tulipaikka ilman suojaa, mutta varmasti hieno paikka hetken huilia. Tässä oli taas useamman reitin risteyskohta ja luultavasti hyvällä kelillä viikonloppuna runsaasti porukkaa.



Oltiin kuljettu yli puolet matkasta, mutta vielä oli reilusti jäljellä.
Nyt kuitenkin päästiin jonkin matkaa erittäin helppoa sorapolkua. Ja se maistui tähän väliin erinomaisesti.
Ei tarvinnut katsella jalkoihin vai pystyi nostamaan katsetta ja ihailla ympäristöä.








Loppua kohti ei maisemat enää juurikaan muuttuneet. Samanlaista metsäpolkua tallusteltiin.




Kannuslahden tulipaikka kierrettiin ihan vierestä ja siitä olikin enää tosi lyhyt matka Heretyn kämpälle.







Ja niin saavuttiin parkkipaikalle. Olihan hikinen reissu.
jotenkin tunti tosi raskaalta. Ei kovin kummoisia elämyksiä, joten tuskin ihan heti menen uudestaan. 
Kannattaa kyllä silti käydä. Hyvät eväät mukaan ja reilusti aikaa että voi pitää taukoja. 

Kävelyaikaa 3,5h ja kilometrejä kertyi 10 sijasta 12.