Isojärven kansallispuisto

27.5.2022

Helatorstaina ajattelin lähteä päiväretkelle Isojärven kansallispuistoon mikä oli minulle uusi kohde.
Otin suunnaksi Heretyn parkkialueen ja suunnitelmana kiertää Savottapolku 10km.

Olin ajatellut ensin, että ottaisin yöpymisvehkeet mukaan ja olisin 1-2 yön taktiikalla reissussa ja kulkisin koko puiston halki. Mutta koska mukana reissaa 13v  sydänvikainen "mummokoira" niin se määrittelee toistaiseksi retkien pituudet ja vauhdit. Vielä talvella se kulki tosi hyvin pitkätkin pätkät (tauotettuna toki), mutta nyt kevään edetessä ja kesän alkaessa olen ikäväkseni huomannut, että vauhti hidastuu ja matkat lyhenevät. 

Päivä oli mitä parhain, puolipilvistä, hentoinen tuuli ja sateen uhka ilmassa.  Reppu selkään ja matkaan:
Parkkipaikka oli isohko ja siellä oli kyllä reilusti autoja.

Alkumatka kuljettiin metsäpolkua joka oli välillä kivinen, välillä neulaspolku, välillä pitkoksia. Eli sitäsuntätä. Pieni pätkä jotain vanhaa metsäautotietä jonka vieressä kulki majavien vanha rakennustyömaa. Ojaa oli selvästi padottu aika-ajoin, mutta minusta näytti siltä, että ei ollut kovin tuoreita tekosia.

Siten tultiin Hevosjärven rannalle. Ihana erämaalampi jonka äärellä oli maaginen tunnelma.
Kuvissa muuten näkyy Hukalla hänen oma pikkurinkka.
Reput olivat ensi kertaa päällä, joten ne olivat ihan tyhjinä. Eipä nuo näyttäneet Hukkaa haittaavan.

Järvellä ei ollut oikeastaan elämää, ei pitkään viivytty kun jatkettiin matkaa. Pienen kukkulan laelle ja sieltä risteyskohtaan josta olisi vasemmalle lähtenyt hevosenlenkki 6km, mutta me jatkettiin eteenpäin.

Polku oli ajoittain tosi kivikkoista ja erittäin hanakala kulkea kolmen koiran kanssa hihnoissa, joten laittomasti päästin turvallisuussyistä koirat irti. Kun tultiin veden äärelle tai tuli harvoja muita kulkijoita, niin otin ne aina kiinni. 

Kun tultiin pienelle Mutkalammille, niin näin ehkä vähän tuoreemman majavan työmaan. Asukkaita ei näkynyt.

Tästä jatkui vielä hankalakulkuista polkua sinne ja tänne.

Mutta sitten saavuttiin Vahterjärven taukopaikalle. Siellä ei oltukaan ainoita vaan yllättävän paljonkin siinä nähtiin erinäisiä seurueita. Kuka minnekin reitille menossa ja tulossa.
Tässä oli myös hieno telttailupaikka ja muutamia telttoja näkyikin. Harmitti ettei itsellä ollut teltta matkassa. 

Me pidettiin kunnon ruokatauko ja fiilisteltiin hetkeä. Välillä saatiin vähän vettäkin niskaan, mutta ei haitannut pätkääkään.

Kun tarpeeksi oli huilattu, lähdettiin jatkamaan matkaa. Oli vuorossa pitkän pitkä alamäki. Oltiinkin oltu siis aika korkealla. No, kuukeli tietääkin kertoa, että sivuttiin Vahtervuorta jossa on tämän kansallispuiston korkein kohta. 219m meren pinnasta. Oli kyllä mukava laskeutua pitkä alamäki ja niin tultiin Lortikan vuokratuvan liepeille. Se näkyi vähän matkan päässä ja näytti tosi upealta paikalta. 
Polku jatkui Yläinen-Lortikka-lammen reunaa. Ja tässä taas näkyi majavien työmaita. 

Lammen toisessa päässä oli kaikille avoin Lortikka-taukopaikka. Vaatimaton tulipaikka ilman suojaa, mutta varmasti hieno paikka hetken huilia. Tässä oli taas useamman reitin risteyskohta ja luultavasti hyvällä kelillä viikonloppuna runsaasti porukkaa.

Oltiin kuljettu yli puolet matkasta, mutta vielä oli reilusti jäljellä.
Nyt kuitenkin päästiin jonkin matkaa erittäin helppoa sorapolkua. Ja se maistui tähän väliin erinomaisesti.
Ei tarvinnut katsella jalkoihin vai pystyi nostamaan katsetta ja ihailla ympäristöä.

Loppua kohti ei maisemat enää juurikaan muuttuneet. Samanlaista metsäpolkua tallusteltiin.

Kannuslahden tulipaikka kierrettiin ihan vierestä ja siitä olikin enää tosi lyhyt matka Heretyn kämpälle.

Ja niin saavuttiin parkkipaikalle. Olihan hikinen reissu.
jotenkin tunti tosi raskaalta. Ei kovin kummoisia elämyksiä, joten tuskin ihan heti menen uudestaan. 
Kannattaa kyllä silti käydä. Hyvät eväät mukaan ja reilusti aikaa että voi pitää taukoja. 

Kävelyaikaa 3,5h ja kilometrejä kertyi 10 sijasta 12.