Särkitunturi

Alunperin aikomukseni oli suunnata Särkitunturiin fatbikella. Reittiä kehuttiin helpoksi mennä ja huipulta saisi komeita kuvia fätistä. Mutta koska aamu valkeni itselle kovin laiskana ja vaellusähkyä oli jo ilmassa, niin ajattelin että otan kuitenkin koirat matkaan ja mennään kävellen.

Olin lukenut paikasta useampia kertomuksia ja oikeastaan jokainen ylisti paikkaa kuinka sieltä huipulta olisi huikeat näkymät jne jne.  Eli odotukset oli melkoiset.
Google maps löytää perille ihan vaivattomasti ja lähtöpisteessä on pienehkö parkkis. Kappas, se olikin ihan täynnä ja kaiken lisäksi yksi bussikin... Tai täynnä ja täynnä, löysin minä sieltä vielä yhden ahtaan välin johon autoni sain.

Reitille oli heti hyvät opasteet ja ensin piti vain kävellä "vilkkaan" valtatien yli.
Kappas, heti siinä puskien takana olikin toinen parkkis jonne oli muutama löytänyt. En tiedä kuinka uusi kyseinen jatkoparkkis on, kun en muista siitä lukeneeni. Mutta jokatapuksessa jos siinä valtatien vieressä on aivan täyttä, niin kannattaa kurkata 20 metriä reitin alkuun.

Itse reittihän olikin varsin tylsää hiekkatietä. Eikä maisemiakaan ollut. 

Reitti yhteen suuntaan olisi hitusen yli 3km ja puolivälissä oli hieno kota ja puuceet. Koska paikka oli aivan täynnä ihmisiä, en ottanut siitä kuvia. Mutta vieressä on pieni lampi joka tarjoili koirille juomaveden. Sitä ei siis kannata tänne kantaa mukana.

Reitti jatkui koko matkan loivaa nousua ja leveää hiekkatietä. Kunnes ihan yllättäen puusto lähes loppui ja arvatenkin lähestyttiin huippua.
Ja joo, olihan siltä hienot näkymät moneen suuntaan

Tunturin laki oli laaja alue ja siellä risteili polkuja pitkin ja poikin. Mekin kuljettiin vähän matkaa eteen, taakse ja sivuille. 

Yhdestä suunnasta erotti selvästi Ylläksen, hiukan siitä vasemmalle niin erotti levin. Toisella puolen erotti olos-tunturin ja ehkä ne parhaat näkymät oli tulosuunnassa jossa tosiaan avautui komeasti pallas-tunturit. 
Kuvissa näky on vähän pliisumpi ja pilvisellä säälläkin aina vähän maisema kevenee, mutta tämä paikka varmasti on tosi upea auringon paistaessa. Onhan se myös valittu Suomen kansallismaisemaksi.

Mutta koska huipulla kävi pienoinen viima niin en jäänyt sinne evästelemään vaan päätin valua alemmaksi tuulensuojaan.
Paikka oli todella suosittu mutta kyllähän se oli myös käymisen arvoinen. 

Outdooractive kertoo että me käytiin 506m:n korkeudessa vaikka googlen mukaan tunturi on vain 492m korkea. No polar on ehkä tarkempi, se kertoi meidän kivunneen 485 metriin. Jokatapauksessa mittaa reitille tuli 6,8km ja siitä molemmat vempaimet oli samaa mieltä.

 Lisää juttuja Särkitunturista TÄÄLLÄ sekä TÄÄLLÄ

Kesänkijärven kierros

Lauantaina saavuin vihdoin Ylläkselle. Reilun 3 tunnin ajomatkan jälkeen oli päästävä kävelemään joten asuntovaunu paikoilleen Ylläksen ykkös caravaaniin ja koirat takas autoon ja mars matkaan.
En ottanut eväitä enkä edes juotavaa mukaan sillä ajattelin tehdä vain helpohkon verryttelylenkin autoilun päälle.
Valitsin Kesänkijärven kierroksen. Sitä en ole vielä kokonaisuudessaan kulkenut, sen pituus oli hiukan alle 6km ja reittikuvaus on helppo ilman kummempia nousuja. Sinne siis...

Parkkipaikka on ihan kohtuullisen suuri ja sinne on helppo ajaa. Ylipäätään ylläksen opasteet on kyllä ilahduttavan hyvät. Lähdin kulkemaan reittiä myötäpäivään.
Alkupätkä reitistä on samaa kuin esim. nykyinen pirunkurun ponnistus. Mukavaa sorastettua hiekkatietä jota on helppo kulkea koiralaumankin kanssa.

Vajaan parin kilometrin jälkeen tullaan risteykseen josta pääsee moneen suuntaan ja siinä risteysalueella on reilun kokoinen tulipaikka, lisäksi rannassa laituri ja sitten siinä on myös kesängin keidas (kahvila) joka ei kyllä nyt ollut enää auki. 
Tästä polku muuttui metallipitkoksiksi ja moni näitä inhoaa koska koirat on tottumattomia erilaisiin alustoihin ja saattaa kieltäytyä menemästä. Mulla kaikki toki katsoi että mitä, tonne vai? Muttakun ei ollut vaihtoehtoa, niin kyllä ne sitten ihan hyvin noilla raudoillakin kulkee. Ja kun alkumetrit on menty, niin meno on ihan normaalia kulkemista.

Pitkostettu osuus oli ehkä 100 metriä ja sen jälkeen oltiin takaisin hiekkabaanalla.
Pieni puron ylitys josta olisi päässyt varkaankurun reitille, mutta me jatkettiin eteenpäin.

Taas risteysalue josta jatkettiin viittojen mukaan suoraan ja sitten tultiinkin suolle ja puu-pitkoksille

Pitkosten jälkeen tultiinkin jo melko pian lyhyelle hiekkabaanalle sekä sitten "autotielle" josta oli enää lyhyt matka parkkikselle.

Olipa oikein mukava ja helppo lenkki. Suosittelen juurikin jos kaipaa vain lyhyehköä helppoa tallustelua

Lisää reitistä TÄÄLLÄ