Särkitunturi

Alunperin aikomukseni oli suunnata Särkitunturiin fatbikella. Reittiä kehuttiin helpoksi mennä ja huipulta saisi komeita kuvia fätistä. Mutta koska aamu valkeni itselle kovin laiskana ja vaellusähkyä oli jo ilmassa, niin ajattelin että otan kuitenkin koirat matkaan ja mennään kävellen.

Olin lukenut paikasta useampia kertomuksia ja oikeastaan jokainen ylisti paikkaa kuinka sieltä huipulta olisi huikeat näkymät jne jne.  Eli odotukset oli melkoiset.
Google maps löytää perille ihan vaivattomasti ja lähtöpisteessä on pienehkö parkkis. Kappas, se olikin ihan täynnä ja kaiken lisäksi yksi bussikin... Tai täynnä ja täynnä, löysin minä sieltä vielä yhden ahtaan välin johon autoni sain.

Reitille oli heti hyvät opasteet ja ensin piti vain kävellä "vilkkaan" valtatien yli.
Kappas, heti siinä puskien takana olikin toinen parkkis jonne oli muutama löytänyt. En tiedä kuinka uusi kyseinen jatkoparkkis on, kun en muista siitä lukeneeni. Mutta jokatapuksessa jos siinä valtatien vieressä on aivan täyttä, niin kannattaa kurkata 20 metriä reitin alkuun.

Itse reittihän olikin varsin tylsää hiekkatietä. Eikä maisemiakaan ollut. 

Reitti yhteen suuntaan olisi hitusen yli 3km ja puolivälissä oli hieno kota ja puuceet. Koska paikka oli aivan täynnä ihmisiä, en ottanut siitä kuvia. Mutta vieressä on pieni lampi joka tarjoili koirille juomaveden. Sitä ei siis kannata tänne kantaa mukana.

Reitti jatkui koko matkan loivaa nousua ja leveää hiekkatietä. Kunnes ihan yllättäen puusto lähes loppui ja arvatenkin lähestyttiin huippua.
Ja joo, olihan siltä hienot näkymät moneen suuntaan

Tunturin laki oli laaja alue ja siellä risteili polkuja pitkin ja poikin. Mekin kuljettiin vähän matkaa eteen, taakse ja sivuille. 

Yhdestä suunnasta erotti selvästi Ylläksen, hiukan siitä vasemmalle niin erotti levin. Toisella puolen erotti olos-tunturin ja ehkä ne parhaat näkymät oli tulosuunnassa jossa tosiaan avautui komeasti pallas-tunturit. 
Kuvissa näky on vähän pliisumpi ja pilvisellä säälläkin aina vähän maisema kevenee, mutta tämä paikka varmasti on tosi upea auringon paistaessa. Onhan se myös valittu Suomen kansallismaisemaksi.

Mutta koska huipulla kävi pienoinen viima niin en jäänyt sinne evästelemään vaan päätin valua alemmaksi tuulensuojaan.
Paikka oli todella suosittu mutta kyllähän se oli myös käymisen arvoinen. 

Outdooractive kertoo että me käytiin 506m:n korkeudessa vaikka googlen mukaan tunturi on vain 492m korkea. No polar on ehkä tarkempi, se kertoi meidän kivunneen 485 metriin. Jokatapauksessa mittaa reitille tuli 6,8km ja siitä molemmat vempaimet oli samaa mieltä.

 Lisää juttuja Särkitunturista TÄÄLLÄ sekä TÄÄLLÄ