Ma 30.8.2021
Paikka jota tosi monet suosittelee kun siellä kuulemma vaan on niin hienoa.
Olin ajatellut, että menisin sinne vaunun kanssa ja majoittuisin Rokua health&spa:n matkaparkissa koska parkin hintaan (25€) kuuluisi hotellissa aamupala sekä kylpylän käyttö. Luxusta...
Noh... reissussa on aina muuttujia ja niin tälläkin kertaa enkä mennyt asuntovaunulla vaan sen jätin ouluun ja teinkin vain päiväreissun. Eli eväät reppuun ja menoksi.
Kohteeksi otin Rokuan sydän-reitin jolla piti olla mittaa 8km.
Lähtöpaikkana opastuskeskus Suppa, mutta huom:
Opastuskeskus Suppa on lopettanut opastus- ja matkailuneuvontatoimintansa 1.6.2019. Supan tiloissa toimii Rokua Outdoors ohjelmapalveluyritys. Rokuan kansallispuiston asiakaspalvelua ja matkailuneuvontaa hoitaa Liminganlahden luontokeskus.
Ja koska oli elokuun lopun maanantai puolipäivä niin pieni piha arvatenkin ammotti tyhjyyttään ja ovetkin oli kiinni. Eipä se haittaa, auto parkkiin ja etsimään reittiä.
Alkuun saikin kävellä tavallaan ihan turhaan asfaltoitua kävelytietä Rokuanhoville saakka, joka oli alle kilometrin päässä. Koska sielläkin olisi voinut pysäköidä ihan huoletta. Noh... Pienehkön päänpyörittelyn jälkeen näytti ensinnäkin heti siltä, että tämä paikka on vanha kuin saatana eikä remonttirahaa ole alueelle suotu ainakaan sataan vuoteen. Hiukan aavemaista kun ei ketään missään ja rakennukset vähän huonokuntoisia.
Reitille päästiin vihdoin ja samantien ymmärsin miksi tätä hehkutetaan. Upea mäntykangasmaasto joka vähän kumpuilee ja näkyvyys kuitenkin pitkälle.
Hauskaa hiekkabaanaa oli vähän väliä ja kun päästi mielikuvituksen valloilleen niin sitä pystyi näkemään itsensä vaikka jossain länkkäri-leffassa :)
Valitsin tämän reitin sen nähtävyyden Syvyydenkaivon takia joka on suomen suurin suppa. Itse supassa nyt ei sinänsä ollut mitään erikoista nähtävää.
Kun reitin lähti kiertämään myötäpäivään, niin supan pohjalle laskeuduttiin pitkää loivaa alamäkeä. Ja vastaavasti sieltä ylös kiivettiin pitkät pitkät portaat... Tulihan nähtyä
No, siitä kun jatkettiin kipuamista niin taidettinkin tulla rokuanharjulle. Paikan käsittääkseni toiseksi korkeimmalle kohdalle.
Tämän jälkeen tallusteltiin tasaista harjumaisemaa tovi kunnes tultiin autotielle. Ei nyt mikään vilkas valtaväylä, mutta näin yhden auton kuitenkin.
Tietä kuljettiin ehkä muutama sata metriä kunnes tultiin Saarinen-taukopaikalle.
Se oli hieno ja hyvällä paikalla. Oli siistit puuceet, kota, puuvarasto, pöytä. Ja kaikki ihan rannan tuntumassa.
Tähän päätin jäädä evästelemään.
En ollut yksin vaan paikalla oli pariskunta makkaroita paistelemassa ja oli mukava vaihdella kuulumiset.
Ja jälleen kerran koirat saivat kehuja kun ovat niin nätisti sivummalla omia luitaan jyrsimässä.
Täältä reitti jatkui järven rantaviivaa pitkin joitain satoja metrejä kunnes tultiin jälleen "hiekkadyyneille"
Oli mukava käpötellä kaikessa rauhassa hienossa maastossa. Välillä pidettiin mustikansyöntitaukojakin.
Pian tultiin loppumetreille. Oltiin taas harjun päällä korkealla ja sieltä olisi tultu rappuja pitkin alas, mutta yllättäen ne oli käyttökiellossa surkean kunnon vuoksi. Joten tultiin niiden vierstä hiekkamäkeä alas ja saavuttiinkin rokuanhovin "takapihalle"
Tästä jäljellä alun asfalttipätkä ja saavuttiin autolle. Kappas, ennakkoon luulemani noin 8km olikin lopulta 9,8km. No väliäkös tuolla. Hyvä reitti oli. Voin suostella etenkin elokuun lopulla kun ei ole ruuhkaa, ei hellettä eikä liioin öttiäisiäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti