31.8.2021
Koska vietin aikaa Oulussa niin eräänä sopivana päivänä ajattelin lähteä retkelle Hailuotoon.
Olin ennakkoon tutkinut, että siellä olisi joitain mielenkiintoisia kohteita ja ihan retkireittejäkin joten pakkasin repun täyteen evästä ja otin suunnaksi lauttarannan.
Netistä olin katsonut, että losseja kulkee tunnin välein eikä ne maksa mitään.
Päivä oli aurinkoinen mutta lievästi tuulinen. Mutta ei haitannut.
Olin satamassa hyvissä ajoin ennen seuraavaa lossia joten ulkoilutin koiria ja kävin sataman kioskissa munkkikahvilla. Oli muuten hyvää ja tuoretta.
Sain sieltä myös hailuodon opaskartan jota oli kiva tutkia puolen tunnin merimatkan aikana.
Päätin ajaa koko saaren läpi toiseen päähän eli Marjaniemeen jonne oli matkaa noin 30km.
Matkalla ei ollut oikeastaan juuri mitään ihmeellistä joka sinänsä jo oli pieni pettymys.
Saaren toisessa päässä oli parkkipaikkoja ja sieltä lähti rantaan lyhyt mutta kiva kävelyreitti ja lähdettiin ensin sinne.
Esteetön reitti kulki ihan rannan tuntumassa ja kun hitusen poikkesi reitiltä, niin päästiin ihan rantahietikollekin ja koirat villiintyi aakeesta laakeesta.
Sen verran tuulista kuitenkin oli ettei sinne tehnyt mieli jäädä kovin pitkäksi aikaa vaan palattiin reittiä takaisin ja piipahdettiin sataman kärjessä katsomassa minkälainen matkaparkki siellä oli.
Kärjessä oli useampi asuntoauto/-vaunu ja totesin, että melko karut asfalttipaikat aukeella ja tuulisella paikalla. En ehkä itse sinne jäisi. Mutta tosiaan useampi siellä oli ja ehkä keskikesällä ruuhkaakin.
Laskin että ehkä parikymmentä paikkaa oli.
Kärki oli nopeasti kävelty läpi, palattiin autolle ja otin repun matkaan. Jos olisin ollut viisas, niin olisin valinnut Hannuksenlammen laavun retkeilyreitin jolla olisi ollut mittaa 8km, mutta olin ajatellut kävellä keskiniemen pookille rantareittiä pitkin. Joka olisi siis saaren vanhin majakka (1858) Sinne pääsisi kulkemalla sunijärven reittiä pitkin tai autollakin aika lähelle. Ja nyt jälkiviisaana olisi kannattanut vaan ajaa autolla paljon lähemmäksi, muttakun halusin ulkoilla.
Lähdettiin huonojen opasteiden mukaan kulkemaan autotien vierustaa vähän matkaa kunnes siirryttiin metsän puolelle.
En tiedä mikä alkoi ärsyttämään, mutta kovin pitkälle en päässyt kun alkoi todella ärsyttämään pieni epätietoisuus reitistä, koska en löytänyt oikein mitään opasteita tai reittimerkkejä. Ja viimeinen pisara oli hirvikärpäset. Ensimmäisen en vielä antanut häiritä mutta toinen oli liikaa ja päätinkin keskeyttää retken.
Läksin ajamaan kohti lauttarantaa (30km).
Matkalla mietin, että luovutinpa helposti, mutta toisaalta ajattelin, että ei kaikki retket aina voi olla vain huikeita ja hienoja. Väliin voi sattua huonojakin paikkoja ja etenkin huonoja päiviä jolloin ehkä hyvätkin paikat muuttuvat huonoiksi. Tässä ehkä kävi juuri niin.
Jälkeenpäin olen paikkaa miettinyt, että mitähän tapahtui kun niin moni paikkaa kehuu mutta itse olin tosi pettynyt. En tiedä menisinkö uudestaan. Ehkä en...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti