Hossa & Julma-Ölkky

4.9.2021

Vihdoin olin saapunut Hossan kansallispuistoon. Yksi niistä paikoista jotka ovat roikkuneet "sitten joskus" listalla. Tosin tänne olin ollut tulossa jo parina aiempanakin vuonna mutta mutta...
No, nyt kuitenkin pääsin tähän hurjasti kehuttuun kansallispuistoon.

Ja onhan täällä ollessa sitten käytävä myös Julma-Ölkyllä. 
Luontokeskukselta on matkaa autolla 14km josta noin puolet soratietä. Mutta ihan hyvä oli kulkea.

Perillä odotti uudehko ja ihan reilunkokoinen parkkipaikka jossa kyllä näytti olevan autoja nytkin jo aika paljon. No ei haitannut.

Olin googlaillut Ölkystä etukäteen ja jostain blogista luin että kannattaa käydä ensin veneellä tutustumassa kanjoniin. Syyskuun alussa vene kulki noin 45min välein. Olin sillain paikalla, että lähtöön oli 25 minuuttia, ostin lipun (17€) ja lähdin käyttämään koirat vähän jaloittelemassa. 
Niitä en toki ottanut veneeseen vaan ne saivat odotella sen aikaa autossa. Veneretki kesti noin 30min.

Olihan muuten suositusten arvoinen veneretki. Itseasiassa kävellen ei näe pirunkirkkoa, kalliomaalauksia eikä "vesiputousta". Veneellä näki ne kaikki.

Retki oli sopivan mittainen ja sen jälkeen oli hyvä hakea koirat autosta, reppu selkään ja reitille.

Tähänkin olin tutustunut ennakkoon. Vaihtoehtoja olisi periaatteessa kaksi. Joko lyhyt 5km Ölökyn ylitys tai pidempi 10km Ölökyn ähkäsy. No google tiesi kertoa kokemuksia että "vasenta" reunaa kuljettaessa polku olisi hiukan hankalampi kulkea eikä maisematkaan olisi kummoisia. 
Olin miettinyt, että voinko poiketa periaatteestani olla kulkematta kokonaan merkittyä reittiä ja tehdäkin välillä oman reitin. 

Käytin Kipinää tekosyynä itselleni ja lähdin kulkemaan reittiä "väärinpäin" eli lähdin kanjonin oikeaa reunaa.

Alkumatka oli tosi helppokulkuista sorastettua polkua joka lähti tosi loivasti nousemaan. 

Mutta ei tarvinut kovin pitkästi kulkea kun alkoi maisemat näyttäytyä

Olin haltioissani jo heti ensimmäisestä paikasta josta avautui näkymä kanjoniin. En vielä tässä vaiheessa tiennyt, että parempia paikkoja oli luvassa.

Välillä polku oli vähän juurakkoista ja kivikkoista, mutta suurimmaksi osaksi helppokulkuista sorastettua polkua. 
Porukkaa oli liikkeellä, mutta heti alkumatkasta ei ihan liikaa tullut ihmisiä vastaan.

Vähän väliä pysähtelin ja kaivoin puhelinta taskusta. Vähän turha sitä oli taskuun edes laittaa koska kuvattavaa riitti kokoajan. Myös vastaantulleilla ulkomaisilla turisteilla jotka oli "mini-huskieista" aivan sekaisin. En tietenkään korjannut heille rotuja vaan hymyilin ja nyökkäilin. Ja kyllä, toki niistä saa kuvia ottaa ja kyllä, ovat kilttejä, saa silittää :) 

Melko pian tultiin riippusillalle joka on Ölkyn ehkä huikein nähtävyys ja kokemus. 
Olin miettinyt josko olisin kiertänyt sillan tuolla puolen olevan lenkin, eli tavallaan Ölökyn ähkäsyn ja tullut riippusiltaa pitkin takaisin samalle puolelle. Mutta aloin epäilemään ylitystä neljän koiran kanssa. 

Rappujen yläpäässä oli mies poikansa kanssa evästelemässä ja kysyin voinko jättää koirat siihen lähelle puuhun kiinni ja käydä itse katsomassa siltaa alhaalla.
Tämä sopi ja niin laskeuduin ensin metallirappuja, sitten kivikkoa ja tulin riippusillalle. 
Kävelin sitä vähänmatkaa ja jo alkoi vatsanpohjassa tuntua. Oli huikea tunne.
Tavallaan vähän jännitti mutta toisaalta ei. Sain otettua hyvät kuvat ja hetken fiilistelin ja kiipesin takaisin koirien luokse jotka olivat istuneet aivan hiljaa kokoajan. 

Päätin lähteä paluumatkalle samaa reittiä. 

Tämä oli oikein mukava päiväretki ja kyllä todella suosittelen sekä veneretkeä, että myös etenkin oikean reunan reittiä. Vaikka monesti ajattelen itsekin että tylsä kulkea samaa jälkeä takaisin, niin pitäisi yrittää kääntää ajatusmaailmaa koska onhan se reitti kuitenkin erinäköinen kun sen kulkee toiseen suuntaan. Rohkeammin vain kulkemaan edestakas-reittejä.

Kilometrejä kertyi 5,7 ja kaikkiaan taukoineen aikaa kului 2h40min.

Hossan reiteistä lisää TÄÄLTÄ