tiistai 6. joulukuuta 2022

Aakenus tunturilla

24.8.2022

Päiväretki Aakenus-tunturille. Ai että! 
Autolla reitin alkuun on helppo tulla. Kohde on suunnilleen Levin ja Ylläksen puolivälissä. Google mapsiin kun laittaa hakusanaksi Totovaaran pysäköintialue, niin löytää perille.
Nyt vaunu oli Levillä parkissa ja Kipinä sai jäädä "mummun" kanssa kutomaan sukkia ja itse lähdin Häkän ja Hukan kanssa päiväretkelle.
Parkkipaikka on reilun kokoinen ja heti hyvät opasteet ja selkeät polut reiteille. Valitsin Moloslaen kierroksen niin, että lähtisin kohtisuoraan tunturiin ylös ja kulkisin kohti uutta Aakenus-tupaa. Siellä sitten päättäisin että mitä reittiä jatkaisin.

Alkumatka oli helppokulkuista lähes tasamaata. Oikein mukava kulkea auringonpaisteessa.




Alkumatkan tasaisen osuuden jälkeen lähdettiin kipuamishommiin. Vuotta aiemmin valmistunut sorastus oli helppokulkuista. Välillä kannatti pysähdellä ja katsoa taakse.





Maisemien katselun lomassa piti toki myös napsia luonnon omia eväitä.







Kipuaminen oli ajoittain jopa hikistä hommaa mutta mitä ylemmäksi pääsi, niin sitä upeammat oli maisemat. Vieressä kulki myös pieni tunturipuro ja kyllä, kannattaa hörpätä vettä aina kun vain hyvän paikan löytää. 

Sorapolku muuttui ylhäällä tavalliseksi poluksi, mutta se on niin paljon jo kuljettu, että eksymisen vaaraa ei olisi. Reitti kulki Moloslaen ja Vasalaen välistä. 

Mutta nämä maisemat <3




Kovin pitkään ei kuljettu ylöspäin, kun pian lähdettiinkin jo alaspäin. Pidettiin siinä hetki fiilistelytaukoa. 
Kun jatkettiin matkaa, niin pian polun reunassa tulikin eteen kaksi isoa puupenkkiä. No eipä ollut ollenkaan huonolla paikalla. Pitkää taukoa en enää viitsinyt pitää kun ihan vasta hetkeä aiemmin jo taukoilin. Harmitti etten tiennyt tuoleista etukäteen. 
Tuoleilta avautui maisemat Ylläkselle. 





Matka jatkui ja polku muuttui melkoiseksi mutavelliksi. Tämä on muuten yksi syy miksi polkuja sorastetaan. Kun joku kohta on kostea, ihmiset loikkivat polkujen ulkopuolella mättäällä ja aiemmin kapea polku lähtee levenemään ja pian on tämän alla olevan näköistä. Luonto kuluu "liikaa". Ymmärretäävää toki, en minäkään lähtenyt keskeltä lätäköitä vaan loikin reilusti polkujen ulkopuolelta jotta säilytin kuivat jalkineet. Sorastuksilla saadaan siis ihmiset kulkemaan tiettyä reittiä eikä tällaisia leventymisiä pääse syntymään.



Hetken aikaa pusikossa kulkiessa vastaan tulikin upouusi Aakenus-tupa. Ja kyllä, olihan se hieno. Tupa, tulipaikka, puuliiteri ja puucee. 

Paikalla oli seurue paistelemassa makkaroita ja itse menin koirien kanssa pikkuisen sivummalle ja laitoin vedet tulille ja tein pussiruokaa.



Hukka ja Häkä nauttivat myös päivästä ja ruoan päälle ehtivät ottaa pienet tirsatkin.





Tähän olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa vain olemaan, mutta koska vaunulla odotteli Kipinä ja "mummu" niin piti lähteä jatkamaan matkaa.

Lähdin moloslaen kierrosta edelleen eteenpäin, mutta kovasti alkoi houkuttelemaan "oikaisu" suoraan tunturia pitkin ja niin lähdinkin kulkemaan moloslaen huippua kohti. 
Mitään polkuahan siinä ei jurikaan enää mennyt, ehkä siellä täällä jotain porojen polkuja, mutta nyt koettelin sitten osaamistani kulkea rakassa ilman valmista polkua. Ainoastaan tiesin suunnan minne olin menossa. 
Välillä hyppelin isoilla kivillä, välillä kuljin helpossa kanervikossa. Muutaman kerran piti pysähtyä ja katsella ympärille etsien parasta reittiä mutta kyllähän se lopulta onnistui.
Matka ei ollut pitkä ja toisaalta olin kyllä tyytyväinen, että uskalsin lähteä pois merkityltä polulta. 






Tämä retki oli kyllä yksi parhaimmista pitkään aikaan ja todellakin tulen tänne joskus uudestaan. 

Ranua Zoo - luontopolku

 22.8.2022

Ranuan eläinpuisto on jo tuttu paikka. Sen vieressä on vaatimaton, mutta ihan ok leirintäalue. Asfaltoidut "loossit" on mainiot eikä hintakaan ole törkeä, joten täällä voi viettää yön tai kaksikin aina mennessä tai tullessa. 

Leirintäalueen laidalta lähtee tuttu soratie jota luontopoluksikin kutsutaan. Pituuttahan reitillä ei ole kuin vähän yli 3km, mutta koska siellä ei ikinä ole ollut ruuhkaa, niin olen aina lenkin koirien kanssa tehnyt. 
Mitään ihmeellistä siellä ei siis ole, yksi pieni metsälampi jonka äärellä tulipaikka laavuineen sekä toisessa kohdassa reittiä kota. 









Tämmöinen lenkki tälläkin kerralla taltioitui.


Edellinen postaukseni samasta paikasta löytyy TÄÄLTÄ

torstai 1. syyskuuta 2022

Lyngentrappa

1.9.22 

Syyskuun ensimmäinen ja ollaan kesälomareissussa. Asuntovaunulla pohjoisessa ja tänään tultiin Lyngen vuonon alueelle. Puskaparkkiin "Hatun levähdysalueelle"






Olin toki katsellut ennakkoon sopivia retkikohteita ja niitähän täällä riittää. Lähdin ajamaan Lyngen "cityä" kohti ja vielä matkalla mietiskelin, että minne menisin, mutta lopulta päätin valita uusimman, vasta noin kuukausi sitten avatun reitin "Lyngentrappa". Tämä oli sherpojen rakentamia rappusia pitkin vuoren rinnettä. Siispä sinne.

Etukäteen kerrottu parkkis ei oikein löytynyt, joten jätin auton läheisen Extra Lyngseidet kaupan parkkikselle. Siitä pihalta olikin jo heti opaskylttejä rappusille, joten ei muutakun reppu selkään ja menoksi.







Heti alkumatkasta otettiin luulot pois kun hiekkatie nousi aika jyrkästi. Mutta sen jälkeen hetkenmatkaa melko tasaista hyvää tietä rappusten alkupisteeseen saakka.







Ei muutakuin portti auki ja mars kiipeämään.
Nämähän ei sitten olleet mitenkään kivasti pienille askelmille sovitettuja rappuja vaan oikeastaan alusta saakka piti jokainen askelma erikseen kiivetä ja harpata. Huh huh!




Kiipeäminen olikin muuten ihan helvetin raskasta hommaa ja meinasin yhden jos toisenkin kerran jo luovuttaa.
Kaipasin jotain kylttejä matkalle, että paljonko jäljellä, mutta mitään ei näkynyt.
Sentään välillä pieniä levikkeitä joissa pystyi hetken hengähtämään. 

Mutta olihan ylhäällä sitten huikea olo, kun oli selvittänyt 858 rappusta!  En kyllä laskenut, mutta näin näistä kerrotaan...
Toki kerrotaan sekin, että eihän tämä suinkaan tähän olisi loppunut, vaan matkaa olisi voinut vielä jatkaa ylöspäin Verdens Endeen (maailmanloppu). Ilmeisesti siellä olisi jonkinlainen tupa tai kota tms. mutta nyt ei ollut voimia jatkaa enempää.

Ylhäällä oli pieni ja vaatimaton taukopaikka mutta mitä sitä liiemmin ihmettelemään. Ei muutakun alas vaan samaa reittiä.









Taukoineen aikaa kului tunti ja 45min. Kilometrejä ei kertynyt kuin 3,5 mutta hikeä senkin edestä.


No, tulihan käytyä. Ei kyllä millään tapaa jää fiilistä, ettäkö joskus pitäisi tulla uudestaan :D Mutta suosittelen kyllä käymään. Olihan nuo hirmu hienot raput ja hyvä hikilenkki jos ei muuta ;)

Facebookista : https://www.facebook.com/lyngentrappa/