Tornio, Alkukarinlahden lintutorni

 26.8.2021

Yhden yön stoppi Torniossa ja liikkumaan piti päästä.
Goole löysi melko läheltä Tornion camping-aluetta Alkukarinlahden jossa olisi jonkunlainen luontopolku ja pari eri lintutornia. Hetken tutkailujen jälkeen olikin jo auto liikkeellä.
Paikalle oli helppo löytää.

Valitsin pohjoisen lintutornin jonka yhteydessä olisi täysin esteetön ja lyhyehkö reitti.
Tätä helppokulkuista lautabaanaa oli yllättävän kiva käppäillä koirien kanssa.

Matkaa ei ollut kuin ehkä 700-800m ja tultiin ihan upealle laavulle jonka vieressä olikin myös lintutorni.

Tornista näkisi varmasti upeasti erilaisia lintuja mikäli harrastaisi lintubongausta. Mutta itse katselin vain hetken maisemia.

Luontopolulle olisi voinut lähteä mutapolkua pitkin jos olisi halunnut, mutta nyt ei huvittanut.
Tällainen lyhyehkö ja helppo ulkoilu riitti vallan mainiosti ja palattiin samaa lautabaanaa takaisin autolle.

Tällaiseksi helpoksi pieneksi ulkoiluksi tosi kiva paikka ja olisihan sinne kannattanut vaikka makkarat kantaa ja tulet tehdä. 

Jos Torniossa olet vailla helppoa ja lyhyehköä ulkoilua, niin suosittelen tutustumaan tähän kohteeseen.

Alueesta esite TÄÄLLÄ

Hailuoto

31.8.2021

Koska vietin aikaa Oulussa niin eräänä sopivana päivänä ajattelin lähteä retkelle Hailuotoon.
Olin ennakkoon tutkinut, että siellä olisi joitain mielenkiintoisia kohteita ja ihan retkireittejäkin joten pakkasin repun täyteen evästä ja otin suunnaksi lauttarannan.
Netistä olin katsonut, että losseja kulkee tunnin välein eikä ne maksa mitään. 

Päivä oli aurinkoinen mutta lievästi tuulinen. Mutta ei haitannut.
Olin satamassa hyvissä ajoin ennen seuraavaa lossia joten ulkoilutin koiria ja kävin sataman kioskissa munkkikahvilla. Oli muuten hyvää ja tuoretta.
Sain sieltä myös hailuodon opaskartan jota oli kiva tutkia puolen tunnin merimatkan aikana.

Päätin ajaa koko saaren läpi toiseen päähän eli Marjaniemeen jonne oli matkaa noin 30km.
Matkalla ei ollut oikeastaan juuri mitään ihmeellistä joka sinänsä jo oli pieni pettymys.

Saaren toisessa päässä oli parkkipaikkoja ja sieltä lähti rantaan lyhyt mutta kiva kävelyreitti ja lähdettiin ensin sinne.
Esteetön reitti kulki ihan rannan tuntumassa ja kun hitusen poikkesi reitiltä, niin päästiin ihan rantahietikollekin ja koirat villiintyi aakeesta laakeesta.

Sen verran tuulista kuitenkin oli ettei sinne tehnyt mieli jäädä kovin pitkäksi aikaa vaan palattiin reittiä takaisin ja piipahdettiin sataman kärjessä katsomassa minkälainen matkaparkki siellä oli. 
Kärjessä oli useampi asuntoauto/-vaunu ja totesin, että melko karut asfalttipaikat aukeella ja tuulisella paikalla. En ehkä itse sinne jäisi. Mutta tosiaan useampi siellä oli ja ehkä keskikesällä ruuhkaakin. 
Laskin että ehkä parikymmentä paikkaa oli. 

Kärki oli nopeasti kävelty läpi, palattiin autolle ja otin repun matkaan. Jos olisin ollut viisas, niin olisin valinnut Hannuksenlammen laavun retkeilyreitin jolla olisi ollut mittaa 8km, mutta olin ajatellut kävellä keskiniemen pookille rantareittiä pitkin. Joka olisi siis saaren vanhin majakka (1858) Sinne pääsisi kulkemalla sunijärven reittiä pitkin tai autollakin aika lähelle. Ja nyt jälkiviisaana olisi kannattanut vaan ajaa autolla paljon lähemmäksi, muttakun halusin ulkoilla.

Lähdettiin huonojen opasteiden mukaan kulkemaan autotien vierustaa vähän matkaa kunnes siirryttiin metsän puolelle.
En tiedä mikä alkoi ärsyttämään, mutta kovin pitkälle en päässyt kun alkoi todella ärsyttämään pieni epätietoisuus reitistä, koska en löytänyt oikein mitään opasteita tai reittimerkkejä. Ja viimeinen pisara oli hirvikärpäset. Ensimmäisen en vielä antanut häiritä mutta toinen oli liikaa ja päätinkin keskeyttää retken.

Palattiin autolle ja päätin että hailuoto oli tylsä paikka ja lähden pois. 
Läksin ajamaan kohti lauttarantaa (30km).
Matkalla mietin, että luovutinpa helposti, mutta toisaalta ajattelin, että ei kaikki retket aina voi olla vain huikeita ja hienoja. Väliin voi sattua huonojakin paikkoja ja etenkin huonoja päiviä jolloin ehkä hyvätkin paikat muuttuvat huonoiksi. Tässä ehkä kävi juuri niin.
Jälkeenpäin olen paikkaa miettinyt, että mitähän tapahtui kun niin moni paikkaa kehuu mutta itse olin tosi pettynyt. En tiedä menisinkö uudestaan. Ehkä en...

Ylläs/Pirunkurun ponnistus

24.8.2021

Olen tämän reitin kiertänyt vuonna 2017 ja heti perään nyt uudestaan.
Aiemmin tämän nimi oli Tähtipolku, mutta nyt sama reitti löytyy nimellä Pirunkurun ponnistus.
Tämä on SE reitti, jossa kiivetään kivikkoinen pirunkuru jossa taatusti tulee hiki. Mutta koska olin sen jo kerran kokenut, niin päätin tällä kertaa lähteä reitin vastapäivään ja käydä pirunkurun "huipulla" ja tulla samaa reittiä takaisin. 
Auto kesänkijärven hyvälle parkkipaikalle ja reppu selkään ja liikkeelle.

Alkumatka noustiin loivasti hyvää sorastettua polkua ja sen päälle hyvän matkaa melko tasaistakin reittiä. Helppoa ja huoletonta. Mukava kulkea koiralauma kanssa.
Porukkaa oli kyllä paljon liikkeellä mutta kyllähän tuonne mahtuu.

Olisikohan ollut alle nelisen kilometriä niin saavuttiin Tahkokurun kodalle. Todella siisti kota, hyvät puuceet ja ulkotulipaikka. Tässä olikin reilusti porukkaa mutta me jatkettiin matkaa.
Ja melkolailla heti alkoi puusto harventua ja lähestyttiin kesänkitunturin huippua.

Samantien piti pysähdellä kuvailemaan koska maisemat alkoi avautua jokaiseen suuntaan. 

Koirista tuli taas varmaan sata kuvaa, tai oikeastaan vain Häkästä ja Hukasta koska Kipinää ja Ruutia ei liiemmin poseeraus kiinnostanut. 

Löysin sopivan kahvipaikan muutaman metrin päästä polulta ja ai että mikä taukopaikka. Siinä oli hienoa istuskella ja fiilistellä. Keli oli mitä parhain. Pipoa ei tarvittu eli ei tuullut juuri lainkaan ja takkikin sai olla auki.
Otettiin vähän herkkuja niin koirat kuin minäkin ja katseltiin kuinka ihmisiä puuskutti ylöspäin pirunkurusta. 

Täällä huipulla olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka ja kauan, ei ollut kiire mihinkään. Ja niin me kyllä hitaasti siellä liikuttiinkin.
Kuvauspaikasta toiseen.

Kun sitten vihdoin olin saanut ehkä tarpeeksi hienoja kuvia muistoksi niin palattiin Tahkokurun kodalle syömään. Leiriydyin koirien kanssa hiukan muista sivummalle ja laitoin retkikeittimen tulille. 
Koirat saivat herkulliset puruluut kaluttavaksi ja hyvin kelpasi kaikille.
Itse söin pussi-pastaa joka sekin maistui hyvälle. Mikäpä ei retkillä maistuisi.

Kun sopiva ruokatauko oli pidetty, niin lähdettiin pikkuhiljaa talsimaan samaan suuntaan mistä oltiin aiemmin tultu. Eli ei kuljettu ympyrä-reittiä vaan tästä tuli edestakaisin-reitti. Eikä ollenkaan ollut huono vaihtoehto. Itseasiassa kuvaamiseen ei tarvinut keskittyä koska tullessa oli se puoli jo hoidettu. Kätevää!

Näin kuljettuna reitille tuli mittaa 10.5km ja kävelyaikaa 2,5h. Kaikkiaan retkellä meni aikaa lähes 4,5 tuntia mutta mihinkäs sitä kiire kesälomalla. Suosittelen tätä minun tekemää edestakaisin-reittiä jos yhtään epäilyttää jyrkässä kivikossa nouseminen. Toki sekin kannattaa kerran kokea jos vaan kunto ja jalat sen sallii.

Reitistä lisää TÄÄLLÄ