Teijossa Sahajärvi ja Nenusta

Marraskuinen sunnuntai näyttäytyi harmaana, mutta sateettomana. Oli aika suunnata kunnolliselle reitille pitkästä aikaa.
Teijon kansallispuistoon ajaa vihdistä pikkuisen yli tunnin, riippuen mihin päin puistoa suunnistaa. Ja koska puiston eteläisessa osassa kiersin keväällä ruuhkaisen ja suositun matildanjärven kierroksen, niin nyt lähdin katsomaan sahajärven kierroksen johon saa yhdistettyä nenustan kierroksen jos haluaa pari kilometriä lisää käveltävää. Auto parkkiin Nenustanummen P-alueelle ja reppu selkään ja metsään.

Ensimmäinen reilu kilometri oli helpppokulkuista ja kuivaa kangasmaastoa. Mutta sitten sukellettiin vähän märempään metsään.

Kolmen kilometrin kohdalla tultiin kallioiselle alueelle jossa kartan mukaan olisi jopa "näköala". No joo... En nyt liiaksi kehuisi, mutta kiva oli kulkea, kun ei muita ihmisiä ollut tähän mennessä tullut yhtään vastaan.

Reittimerkit oli tähän saakka olleet kohtuullisen hyvät. Kallioisella alueella piti hiukan etsiä, mutta kun seurasi siellä täällä näkyneitä jalanjälkiä, niin pysyi hyvin reitillä.

Pian tultiin kalasuntti-nimiselle taukopaikkasaarelle. Tänne pääsee ainoastaan vetolossilla.
Kipinä jännitti hiukan, mutta lossi oli hyvin rakennettu ja "merenkäynti" oli olematonta, niin mikäpä siinä oli kulkea. Hauskuuksia horisontissa.

Saaressa oli puucee ja tulipaikka. Ja yllätys yllätys muitakin ihmisiä...
Ja lisää virtasi kokoajan. Mutta eväät sai syötyä ihan rauhassa, joten ei huolta.

Saaresta lähdettiin toisella vetolossilla pois ja jatkettiin paikoin kosteaa polkua alle kilometrin niin tultiin laviankallion P-alueelle.
Täällä olikin autoja useampi, mutta ei yllättänyt. Cityretkeilijät ajaa autolla lähimmälle parkkikselle josta sitten kävellään alle kilometri, paistetaan makkarat ja palataan autolle. 
Mutta ei haitannut ollenkaan, sillä itse menin tien yli ja jatkettiin ilman muita ihmisiä seuraavat kolme kilometriä vaihtelevassa maastossa.

Tultiin risteyskohtaan josta olisi ollut omalle autolle 400 metriä, mutta koska valoa vielä riitti eikä oltu aivan puhki, niin jatkettiin nenustan reitille. Kartan mukaan kun jättää yhden silmukan tekemättä, niin saa 1,9km:n lenkin tehtyä.

Ja se oli kiva pätkä. Helpppokulkuista tasamaata lähes koko matka. Vain yksi pieni suon ylitys pitkoksia pitkin.

Tultiin Nenustan taukopaikalle ja tyhjennettiin repusta kaikki syötävä ja juotava mitä vaan löydettiin.
Nyt alkoi jo vähän päivä hämärtyäkin, joten oli aika suunnata autolle.

Kaikenkaikkiaan oli kyllä mukava reitti ja voin suositella.
3,5h ja 10,6km

Lisää Teijon reiteistä löytyy TÄÄLTÄ

Teijon kansallispuisto - Matildanjärven kierros

Sunnuntaina pakkasin eväät reppuun ja lähdin ajamaan kohti Teijon kansallispuistoa. Eihän sinne ole Vihdistä kuin puolitoista tuntia matkaa.
Teijossa on paljon merkittyjä reittejä mutta olin kuullut että Matildanjärven kierros olisi ainakin tosi upea, joten suuntasin sinne.

Muutama muukin oli ajatellut samalla tavalla ja vaikka parkkipaikka vetääkin paljon autoja, niin laskin lähtiessäni ainakin 60 autoa nähneeni. Hirveästi enempää ei olisi mahtunut.
Ja tämä ruuhka näkyi pahiten ensimmäisen kilometrin matkana. Voi kunpa joku reitti laitettaisiin k.18 reitiksi. Tai miksi aikuiset ihmiset raahaa väkisin väsyneitä ja nälkäisiä ipanoita reiteille. Kertakaikkiaan se useamman rääkyvän ipanan ääni oli oikeasti jotain aivan hirveetä! Hetken jopa mietin että käännynkö ympäri ja menen muualle, mutta koska eihän ne rääkyvät ipanat liikkuneet mihinkään niin pääsin eroon niistä kunhan vaan ensin pääsin koirien kanssa niistä ohi.

Onneksi myös ensimmäinen tulipaikka oli siinä heti alle kilometrin päässä joten siellähän ne suurin osa ihmisistä onneksi olikin.
Sinne piti myös varsinaiselta reitiltä hiukan poiketa sivuun, joten ei tarvinut edes siitä ohi kulkea. Huh.
Reitti jatkui ensin tosi kapeilla pitkoksilla ja toinen tulipaikka tuli myös yllättävän nopeasti.

Siitä lähti ihmiset juuri kun siihen tulin, joten pari kuvaa ennätti tästä ottamaan. Kelihän oli mitä parhain.

Vielä ei kuitenkaan ollut evästauon paikka joten jatkettiin matkaa.

Reitti kulki lähes kokoajan ihan siinä järven vierustaa mutta 4 koiraa hihnassa oli kyllä vähän huono valinta tälle reitille. Polut olivat tosi kapeita monin paikoin ja puita sai väistellä usein. Ei siinä mitään jos mukana olisi ollut vain 1 koira, mutta 4 oli vähän liikaa.

Noin puolivälissä oli taas tulipaikka, siinä paljon porukkaa joten menin siitä ohi. Huomasin kuitenkin kalliolla oikein sopivan aurinkoisen paikan ja jäin siihen evästauolle.
Ruokatermarissa savuporokeittoa ja koirille puruluut.
Tässä oli oikein mukava istuskella ja nautiskella. Tuuleton ja aurinkoinen keli.

Jatkoin reittiä joka lähtikin enemmän metsän puolelle. Tosin ei siellä pitkään kävelty kun taas oltiin rannalla.

Hetkeksi kun pysähtyi niin eikös pian alkannut takaata kuulumaan ihmisten ääniä, joten parempi oli vain jatkaa kulkemista.

Pian varsinainen polku päättyikin ja tupsahdettiin asuinrakennusten pihalle. Tai kahden pihan väliin.
Ihmettelin tovin, mutta eipä auttanut kuin jatkaa autotien vierustaa jonkin matkaa. Ehkä noin 500 metriä, kunnes käännyttiin hiekkatielle, joka veisi parkkipaikalle josta lähdettiin.
Mutta vielä päästiin poikkeamaan metsän puolelle. Tai oikeastaan hiekkatielle. Sen päässä oli varsin iso tulipaikka.

Siitä vielä parisataa metriä ja tultiinkin pienen kallion jälkeen parkkipaikalle.

Reitti olisi varmasti antanut enemmän jos väkeä olisi ollut paljon paljon vähemmän. Nyt ei ihan saanut sitä ihanaa rauhallista ulkoilua vaan ennemminkin piti seurata mitä ja missä muut on.
Ihan täysin en voi reittiä suositella, mutta ehkä yhden koiran kanssa (tai ilman koiraa) ja arkena tai muuten huonolla kelillä tämä on upea paikka.

Enemmän infoa alueesta luontoon.fi-sivustolla TÄÄLLÄ