Nuuksiossa

Turhan vähän tulee käppäiltyä Nuuksiossa vaikka se on lähellä ja reittejä on paljon. Mutta toki lisääntynyt väkimäärä rajoittaa ainakin omia reittivalintoja sinne.
No nyt oli huono keli jonka toivoin karsivan porukkaa joten lauantaiseksi koirien ulkoilituskorheetksi valikoitui Sorvalammen luontopolku.
Tämä olisi kiva lenkki mutta kesäaikaan se on vaan niin hirmuisen kostea monesta kohtaa ettei sinne vitsi mennä. Nyt oli vielä lunta ja pakkasta joten lähdettiin kaverin kanssa kokeilemaan.

Autot parkkiin jossa jo heti olikin monta muutakin. Huoh. No, polulle vaan...
Polku oli hyvin kuljettu ja kun oli nastakengät, niin oli helppo kulkea.
Parissa kohdassa on kesäaikaankin vähän hankaa alastulo kiviseltä kalliolta mutta nythän se vasta paha paikka olikin.
Selvästi useat oli laskeneet persmäkeä ja siihen olikin muodostunut varsinainen jäämäki.
Varovasti siitä alas pääsi onneksi kuitenkin.

Keittokatoksella oli oletettavasti porukkaa eikä meillä ollutkaan mitään aikomusta pysähtyä, joten jatkettiin vaan matkaa.

Koko reitti oli varsin hyvässä kunnossa ja tosiaan nastoilla hyvä kulkea. Tähän aikaan vuodesta voin reittiä suositella.

Sunnuntaina aamusella pohdittiin josko uskallettaisin Haukkalammelle. 
Keli oli hiukan lumisateinen ja tuulinen ja kello vasta 10. Toiveissa, ettei ihan järjetöntä ruuhkaa olisi.
No, parkkikselle kun saavuttiin, niin olihan siellä tietysti jo useampikin auto.
muutamat kyllä niin lumisia, että ehkä alueella oli yöpyjiäkin.

Polku oli samanlainen kuin sorlammella, eli varsin hyvä kulkea ja varsinkin nastakengillä.

Alkumatkasta tuli kyllä useita ihmisiä vastaan ja se ajatus etteikö tähän aikaan aamusta vielä porukkaa olisi oli ihan väärä.

Lammen jälkeen molemmilla tulipaikoilla oli tulet eikä jääty ihmettelemään vaan jatkettiin matkaa.

Toisen tulipaikan vieressä oli ainakin 3 telttaakin, joten yöpyjiä näköjään oli.

Jatkettiin matkaa ja aika rauhassa saatiin loppulenkki kulkea.
Ihan yksin ei toki oltu, mutta ei nyt mitään ihan järkyttävää ruuhkaa kuitenkaan.

Parkkipaikalle kun saavuttiin, niin olihan sitä porukkaa saapunut. Parkkikset aivan täynnä ja lisää tuli pitkässä letkassa. Huoh...
Eli, Nuuksioon voi ja kannattaa edelleen mennä, mutta tosi aikaisin aamusta tai ehkä myöhään illasta.
Seuraavaksi pitänee kokeilla arkipäivänä...

Nuuksio, Korpinkierros 10.5.20

Mukava toukokuinen sunnuntai, eväät reppuun ja Nuuksioon.
Reittivalinta oli Korpinkierros ja lähtöpaikkana siikajärven puoleinen parkkipaikka.
Tämän reitin olen kulkenut viimeksi silloin kun olen Espoossa asunut, eli jotain reilu 10-vuotta sitten. Olihan jo aika mennä uudestaan.

Parkkipaikalla ei kovin montaa autoa ollut joten hyvillä mielin patikoimaan.

Selkeä polku kuljettaa pienen yhdyspätkän ennen varsinaisen reitin alkua. Sen jälkeen seurataankin keltaisia merkkejä eikä eksymisen vaaraa ole.

Alkumatkan metsä- ja kalliopätkän jälkeen tulee osuus helppokulkuista hiekkatietä.
Hiki meinaa tulla, sillä mäkeä riittä niin ylös, kuin alaskin.

Mustalammen kohdalla on risteys josta voisi jatkaa vaikka haukkalammen kierrosta ja saada näin kivasti lisää kilometrejä. Nyt kuitenkin pitäydyin yhdessä reitissä ja opaskylttien mukaan jatkoin korpinkierrosta.

Holma-Saarijärven risteyksessä pohdin hetken, että kumpaa kautta lammen kiertäisin ja päädyin aurinkoisemman kautta, eli pohjoispuolelta.
Tulipaikalla oli porukkaa, joten päätin koirien kanssa mennä lammen päätyyn pienelle kalliolle evästelemään. Nappi valinta. Myös lammen eteläisen puolen tulipaikalla näytti olevan reilusti porukkaa. Ei kyllä yllättänyt.

Koirille puruluut ja herkkuvettä, itselle ikean ruokatermarista pasta carbonara.

 

Tässä olisi voinut hengailla vaikka kuinka pitkään, sillä aurinko paistoi ja linnut lauloi.
Mutta jatkettiin kuitenkin matkaa.

Reitti jatkui vaihtelevassa maastossa ja edelleen oli ylä- ja alamäkiä. Ei haitannut. Ihmisiä sensijaan ei ihan liikaa tullut vastaan.

Lopulta tultiin taas hiekkatielle josta oli enää alle kilometri takaisin autolle.

Reitti oli oikein mukava, mutta ehkä seuraavaksi jatketaan se haukkalammen kierros tähän samaan, niin saadaan reilummin pituutta patikointiin. Tai valitaan ihan omat polut, niitähän tuolla riittää.
Nyt pituutta tuli "vain" 6,5km ja aikaa meillä meni 1h45min + ruokatauko.

Nuuksio, soidinkierros, 9.5.2020

Hommasin joku aika sitten calazolta Nuuksion kartan. Ja jestas että nyt riittääkin käveltävää.
Kartan mittasuhde on 1:15 000 ja siinä näkyy tosi hyvin useammat polut.
Olin monta kertaa kiertänyt Veikkolan teollisuusalueelta lähtevän lyhyen kaarniaispolun, mutta nyt päätin lähteä siitä kulkevalle yhdysreitille joka toisi soidinkierrokselle.
Arvioin, että saisin noin 8-8,5km:n lenkin. Lähtöpisteenä siis kartan vasen alanurkka.

Keli oli jälleen mitä parhain, auto tuttuun parkkiin ja alkupätkä tuttua tietä. Kun seuraisi alkumatkan noita oransseja kylttejä joissa musta viiva poikittain, ei tarvitsisi edes kartasta apuja. Helppoa.

Ajattelinkin etten ehkä yksin saisi kulkea ja niinhän ihmisiä käveli vastaan jo heti alkutaipalella. Mutta ei haitannut.
Aika pian sukellettiin metsään jossa sai vähän katsella mihin astui. Reitti on selvästi maastopyöräilijöiden suosiossa ja ehkä niiden jäljiltä kuralätäkköjä reilusti.

Kahden kilometrin jälkeen tultiin kaislammelle. Hieno lampi jonka vastarannalla kuului lasten äänet. Olivat uimassa! Melkoisen reipasta!

Matka jatkui pienen pätkän hienoa "satumetsää" kunnes tultiin varsinaiselle soidinkierrokselle. Piti siirtyä seuraamaan vihreää reittimerkkiä.

Metsäinen polku jatkui ehkä pari kilometriä ja saavuttiin hotelli Nuuksion alueelle.
Tässä olisi ollut hyvä eväspaikka, mutta se oli niin varattu, että päätettiin jatkaa matkaa.

Täällä on muuten iso parkkipaikka, jonne kannattaa auto ajaa jollekkin reitille lähdettäessä.
Ja kun karttaa tutkii, niin täältä pystyy useita erilaisia reittejä tekemään.

Reilun 5km:n jälkeen tulee pieni nähtävyys. Soidinkierroksesta erkanee merkitty sivuhaara soidinsuon reunaan. Kannattaa piipahtaa, on ihan hieno. Suon yläpuolella on myös penkki jossa voi hengähtää ja syödä vaikka eväät.

Tästä sitten reitti jatkui reilun puoli kilometriä ja tultiin risteyskohtaan josta lähdettiin nyt takas veikkolan suuntaan.
Eli pätkä satumetsää, sen jälkeen kaislampi ja sitten fillareiden kurapolkua

Vaikka samaa pätkää joutuukin kulkemaan edestakas, ei se haittaa koska maisema on vähän erinäköinen.

Tästä tuli lopulta hiukan arviota pidempi, yhteensä 9,3km ja kävelyaika 2,35h. Oikein hyvä.
Täytyy mennä uudestaankin.

Soidinkierroksesta kuvaus luontoon.fi sivustolla TÄÄLLÄ
Nuuksion reittejä TÄÄLTÄ