Liesjärvi

Sunnuntaina keli oli aurinkoinen ja vähäluminen joten oli aika pakata eväät reppuun ja suunnata retkelle.
Kohteeksi valikoitui Liesjärvi ja siellä reitiksi Soukonkorpi 3km, kyynärharjun kautta hyypiö 2,8km ja takaisin autolle kyynärharjua. Arvioin pituudeksi noin 8km.

Matkalla tein plan B ja plan C:n jos ensimmäiselle eli Kopinlahden P-paikalle ei autolla mahtuisi.
Mutta hyvin mahtui. Parkkis ei ole mikään valtavan iso ja siellä oli noin 15 autoa. Mutta hyvin mahduin ja olisi vielä muutamalle tilaakin.

Reppu selkään ja matkaan.

Ennakkoon pohdin, että kuinkahan märkää tuolla olisi, mutta alku näytti ihan hyvälle. Polut kuivia ja lumiset kohdat jäisiä, ei loskaisia. Päivä oli puolessa ja aurinko lämmitti maatakin. 

Savilahden telttailu-alueen ja soukonkorven risteyksessä oli infokyltti, olin rohkea ja jatkoin polulle.
Tämä osuus olikin oikein kaunista ja ihan helppokulkuista metsäpolkua ja pitkoksia. Eikä muita ihmisiä näkynyt ollenkaan.

No, moni ei varmaan tätä pätkää uskaltaudu kulkemaan kun molemmissa suunnissa varoitellaan. Mutta sanoisin, että kannattaa mennä. Upea pätkä.

Parin kilometrin jälkeen tultiin risteykseen josta vasemmalle lähti polku kohti korteniemeä ja minun reitti oikealle kohti kopinlahtea. Ja pian tultiinkin tuttuun alkupisteeseen.

Pidettiin pieni juomatauko ja jatkettiin kyynärharjulle. Tämä pätkä on kyllä todella upea kulkea ja sen tiesi moni muukin.
Ihmisiä oli kuin autoja moottoritiellä, eli paljon. Mutta sekaan sopi kyllä.

Hyypiönmajan kohdalta polku lähti taas metsään josta alkoi hyypiön lenkki.
Tämän olen kulkenut pari kertaa aiemminkin.
Ihan mukavaa metsäpolkua. Välillä pieniä nousuja, välillä vähän juurakoita ja kivikoita. 

Reitti kulkee autotien yli ja siinä kannattaa olla varovainen koska se ei ole mikään hiljainen mökkitie.

Mutta sen jälkeen polku jatkuu taas metsässä ja lähes kokoajan reitti nousee kohti hyypiönkalliota.
Olin ennakkoon ajatellut että siellä pidän evästauon ja niin teinkin.

Täällä mietin, että olisipa nyt riippukeinu. Siinä voisi hetken köllötellä ja fiilistellä.
Mutta koska ei ollut, niin evästauon jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa.

Metsäpolku kiemurteli osin kalliolla, osin metsässä. 
Pian tultiin alas veden äärelle ja äkkiä oltiinkin taas autotiellä. 
Sitä kuljettiin ehkä 100 metriä kun tultiin Pirttilahden P-paikalle. Siellä olikin sitten vähän isompi ruuhka autoja. 
Sukkuloitiin autojen välistä kyynärharjulle ja käppäiltiin omalle autolle.

Olihan hyvä lenkki. Ei tarvinut saappaita eikä nastakenkiä. Suosittelen! Pituutta tuli lopulta karvan yli 9km. 

Liesjärven kansallispuisto - Hyypiön reitti (2)

Maaliskuun viimeisenä päivänä olin päättänyt lähteä ulkoilemaan. Oli keli mikä tahansa.
Vasta tuntia ennen lähtöä päätin kohteen.
Liesjärvi on helposti saavutettavissa ja siellä ihan kivoja reittejä kuljettavaksi joten päätin suunnata sinne.
Marraskuussa olin edellisen kerran kiertänyt tämän hyypiön reitin ja nyt päätin mennä uudestaan. Koska reitti on mukava kulkea.

Porintie oli lumeton ja helppo ajettava, mutta viimeinen pari kilometriä oli vähän sohjoista ja paikoin pehmeää. Mutta perille oli silti helppo tulla. Ja parkkipaikkakin selvästi aurattu talviaikaan.
Ei muutakun tassujengi ulos autosta ja mars matkaan.
Lämpöasteita oli noin 2 eli varsin hyvä keli ulkoiluun. Eikä taivaalta tullut vettä tai lunta eikä mitään muutakaan. Vaikka matkalla tulikin räntää aika tavalla.

Reitin voi kävellä kahdelta eri parkkipaikalta mutta nyt jätin auton Kopinlahden P-paikalle.
Sieltä kun lähtee kävelemään, niin ensimmäisenä on vastassa kyynärharjun upea maisemareitti. Oliskohan kilomerin verran polkua keskellä järveä.
Tässä kohdin meinasi olla hiukan viileää, kun tuuli pikkuisen.

Tuon harjun jälkeen "sukelletaan" metsään. Kohtuullisen hyvin merkitylle polulle. Ja siellä metsässä olikin paikoin vielä reilusti lunta.

Muutaman sadan metrin jälkeen tulee autotien ylitys. Ei mikään vilkas tie, mutta tie kuitenkin. Ja sen jälkeen sukelletaan takaisin metsäpolulle.

Reitin varrelta, oliskohan noin puolivälissä, kiivetään helppokulkuista polkua kalliolle. Näköalapaikalle. No, eihän nämä nyt kovin kummoiset maisemat ole, mutta kiva pieni levähdyspaikka kuitenkin.
Ja oli muuten hienoa kun kaksi "tööt-tööt-miestä" lensi yli ihan puiden latvojen korkeudella. Melkoinen kaakatus!

Rietti jatkuu hyvää metsäpolkua ja pian tullaankin taas tien ylitykseen ja sille toiselle P-paikalle.
Siitä jatketaan samaa tietä kyynärharjun läpi ja ollaankin taas autolla.
pari tuntia ja kuutisen kilometriä. Ja hyvä fiilis kylkiäisenä.