Torronsuo 01/20

Tammikuun puolivälissä pitäisi olla maa valkoisena eteläisessäkin suomessa mutta eipä vaan tänä vuonna.
Varsin syksyinen keli ja oli aika suunnata pitkästä aikaa Torronsuolle.
Täällä olen käynyt vain yhden kerran aiemmin, mutta nyt oli loppuvuodesta tullut infoa, että reittiä on hiukan muunneltu ja aiemmin rengasreitti kulki pitkän matkaa kylätietä, on se nyt siirretty niin ettei tietä pitkin tarvitse kulkea kuin ehkä 30metriä, sekin pieni mökkitie.
Joten eväät reppuun, Liekki hoitoon "mummulaan" ja nokka kohti Tammelaa.
Vihdistä ajoaikaa noin 45-50minuuttia.
Päivä oli tosi harmaa ja koko menomatkan satoi enemmän ja vähemmän vettä...
Mutta säätiedotus lupaili vähän parempaa keliä puolen päivän jälkeen ja niinhän se olikin, koko neljän tunnin retken aikana ei satanut yhtään!

Parkkipaikka on helppo löytää ja se on kohtuullisen kokoinen. Osoitteeksi kun laittaa vaikka google mapsiin Somerontie 732, tie nro 282, Tammela, niin löytää perille
Nyt oli vain muutamia autoja, joten ei liikaa porukkaa. Hyvä! Pitkoksilla ohitukset on aina hankalia koirien kanssa.

Hieno suomaisema alkaakin välittömästi.Myös paljon uutta puuta oli reitille laitettu, joskin vanhoja huonokuntoisiakin vielä oli, mutta pääosin todella hyväkuntoistaja helppoa kulkea.
Eikä tällä kelillä ollut yhtään liukasta.

Vähän neljän kilometrin jälkeen tuli laavupaikka. Sen vieressä myös lintutorni.
Koirat puuhun kiinni ja itse ylös maisemia katsomaan.
Eihän nämä koskaan kameralla katsottuna ole niin upeita kuin livenä, mutta toki kuvia pitää napsia muistoksi tästäkin reissusta.

Eväät oli hyvät ja niitä oli riittävästi. Myös koirille :)

Matka jatkui reilun 5 kilometriä, osan matkaa monimuotoisessa metsässä ja suurimmaksi osaksi keskellä suota.

Kunnes tultiin ihan loppupäässä reittiä olevalle tulipaikalle jossa myös lintu- /näkötorni. Ja tokihan sinnekin piti kiivetä.

Matkaa kertyi 10km mutta ei tuntunut yhtään raskaalta. Jopa 4kk Hukkakin jaksoi vinkumatta viimeiselle pysähdykselle saakka. Mutta ei kuitenkaan tarvinut kantaa autolle tuota lopun 300 metriä.

Oikein hyvä reitti ja tätä voin suositella. Tosin jos on viikonloppu ja hyvä keli, niin ihmisiä varmaan tosi paljon.

Lisää paikasta TÄÄLTÄ

Hämeen luontokeskus

Sunnuntai oli harmaa ja märkä, mutta varsin sopiva keli ulkoilulle.
Pohdin taas max. tunnin ajomatkan päässä olevia kohteita joissa en ole vielä ollut ja niinpä lähdin porintietä kohti Hämeen luontokeskusta Tammelassa.
Joitain kertoja ohi ajaneena olin ajatellut, että tuolla voisi joskus käydä. Nyt oli se joskus.

Koska vettä ei satanut kaatamalla, niin pakkasin reppuun evästä ja termariin kaakaota ja koirille vähän herkkuja. Aikomuksena viettää kiireetön retkeilypäivä.

Parkkipaikka ammotti tyhjyyttään, mutta joitain auton jälkiä näkyi, eli ehkä siellä joku oli kuitenkin ollut.
En arvannut ettäkö luontokeskus olisi auki, mutta koska reitti kulkisi sen ohi, niin kävisin katsomassa.
Ja aukihan se oli. Koiratkin olisi sisälle tervetulleita, joten sisään vaan.
Paikalla olikin erittäin mukava henkilökunta ja Hukka tietysti sulatti kaikkien sydämet samantien kiipeämällä kaikkien syliin häntä heiluen.
Jutustelimme siinä hetken ja sain hyvät vinkit alueesta ja vähän muualtakin.

Lähdin kävelemään rantaa kohti ja siitä vasemmalle jonne polku lähti.

Jonkin matkan päässä piti olla lossi, jolla olisi päässyt pienen lätäkön yli ja sen toisella puolen tulipaikka. Mutta en lossille saakka päässyt, koska metsässä oli niin märkiä kohtia että päätin kääntyä ympäri koska vielä näin alkumatkassa oli kengät ja sukat kuivat.

Tai ei tarvinut ihan samaa reittiä palata. Mutta jokatapauksessa palasin luontokeskuksen rantaan ja lähdin rantaa toiseen suuntaan.
Kesällä varmasti tosi kiva vaikka eipä se nytkään miltään huonolta näyttänyt

Polku oli leveää ja hyväkulkuista. Kiva käppäillä.
Kartalta olin katsonut että varsinaista ympyräreittiä ei ehkä olisi, mutta luontokeskukselta kerrottiinkin, että yhteen kohtaan on rakennettu silta, joten nyt pääsee hyvän ympyräreitin.
Ja silta olikin tukeva ja reilun kokoinen. Eikä ollenkaan liukas jalkojen alla vaikka siltä näytti.

Matka jatkui pienen harjun päällä

Ja pian tulin Eerikkilän urheiluopistolle. Hyvin merkitty reitti kulki rantatietä pitkin.

Hetken päästä kuitenkin sukellettiin taas metsään jota oli edelleen mukava käppäillä.
Aika loppupuolella oli laavu, johon pysähdyttiin syömään eväät.

Jatkettiin vielä matkaa ja tultiin sudenkuopalle. Tämä oli ollut käytössä muistaakseni vielä 1900-luvun alussa ihan oikeana susipyydyksenä, mutta nykyään lähinnä pelkkä kuoppa.
Jos ei siinä olisi ollut pientä aitaa ympärillä ja kuopasta kertovaa kylttiä, ei sitä ehkä olisi miksikään historialliseksi pyyntikuopaksi arvannut. Sen verran kasvoi heinää ja horsmaa...

Sitten vielä loput sadat metrit pitkoksia pitkin ja lopulta oltiin takas autolla.

Olihan tämä ehkä kuitenkin vähän lyhyt sellaiseen kokopäivän retkeilyyn, mutta ihan vaan ulkoiluun oikein sopiva lenkki.

Tarkempi kartta alueesta löytyy TÄÄLTÄ

Liesjärven kansallispuisto - Hyypiön reitti (2)

Maaliskuun viimeisenä päivänä olin päättänyt lähteä ulkoilemaan. Oli keli mikä tahansa.
Vasta tuntia ennen lähtöä päätin kohteen.
Liesjärvi on helposti saavutettavissa ja siellä ihan kivoja reittejä kuljettavaksi joten päätin suunnata sinne.
Marraskuussa olin edellisen kerran kiertänyt tämän hyypiön reitin ja nyt päätin mennä uudestaan. Koska reitti on mukava kulkea.

Porintie oli lumeton ja helppo ajettava, mutta viimeinen pari kilometriä oli vähän sohjoista ja paikoin pehmeää. Mutta perille oli silti helppo tulla. Ja parkkipaikkakin selvästi aurattu talviaikaan.
Ei muutakun tassujengi ulos autosta ja mars matkaan.
Lämpöasteita oli noin 2 eli varsin hyvä keli ulkoiluun. Eikä taivaalta tullut vettä tai lunta eikä mitään muutakaan. Vaikka matkalla tulikin räntää aika tavalla.

Reitin voi kävellä kahdelta eri parkkipaikalta mutta nyt jätin auton Kopinlahden P-paikalle.
Sieltä kun lähtee kävelemään, niin ensimmäisenä on vastassa kyynärharjun upea maisemareitti. Oliskohan kilomerin verran polkua keskellä järveä.
Tässä kohdin meinasi olla hiukan viileää, kun tuuli pikkuisen.

Tuon harjun jälkeen "sukelletaan" metsään. Kohtuullisen hyvin merkitylle polulle. Ja siellä metsässä olikin paikoin vielä reilusti lunta.

Muutaman sadan metrin jälkeen tulee autotien ylitys. Ei mikään vilkas tie, mutta tie kuitenkin. Ja sen jälkeen sukelletaan takaisin metsäpolulle.

Reitin varrelta, oliskohan noin puolivälissä, kiivetään helppokulkuista polkua kalliolle. Näköalapaikalle. No, eihän nämä nyt kovin kummoiset maisemat ole, mutta kiva pieni levähdyspaikka kuitenkin.
Ja oli muuten hienoa kun kaksi "tööt-tööt-miestä" lensi yli ihan puiden latvojen korkeudella. Melkoinen kaakatus!

Rietti jatkuu hyvää metsäpolkua ja pian tullaankin taas tien ylitykseen ja sille toiselle P-paikalle.
Siitä jatketaan samaa tietä kyynärharjun läpi ja ollaankin taas autolla.
pari tuntia ja kuutisen kilometriä. Ja hyvä fiilis kylkiäisenä.