Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vihti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vihti. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. huhtikuuta 2020

Rokokallio, Vihti

Kotiseutu tutuksi ja suunnaksi Vihdissä sijaitseva Rokokallio. Googlen mukaan tämä on koko Uudenmaan kolmanneksi korkein paikka!

Kohteesta monesti kuullut, mutta vasta pari vuotta sitten sinne on valmistunut ihan merkitty metsäreittikin. Joten nyt oli syytä jo täälläkin käydä.
Reitti ei varsinaisesti mikään huisin pitkä ole, mutta täytyy kyllä sanoa, että hyvällä kelillä silti oikein mukava kohde. Ja aikaakin sai kulumaan melkein pari tuntia.




Jos mielii ainoastaan kalliolle, niin autolta pääsee nopeaa reittiä suoraan kohteeseen jonne matkaa alle 500m. Mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen on koko tuo Henrikinpolku jonka "loppuhuipennuksena" saavutaan tuonne Rokokalliolle.

Lähes heti reitin alussa on jo muhkeita kiviä ja järkäleitä joista osa hyvinkin erikoisia. Kuten tämä puun halkaisema iso kivi. No en tiedä onko puu sitä nyt oikeasti halkaissut, tuskin, mutta todella erikoinen näky kuitenkin.






Polku oli varsin mukavakulkuista selkeää polkua ja puihin maalatut siniset merkit ohjasivat kulkijaa todella hyvin eikä eksymisen vaaraa ollut.






Pieniä täkyjä oli laitettu jokunen ja sehän vain lisää tällaisten kohteiden mielenkiintoa.




Metsäautotien ylitys ja sen jälkeen oli taas mukavaa metsäpolkua.






Metsälampikin löytyi, hiukan pinnassa jäätä



Sitten loivaa nousua ja tultiin Rokokallion laelle. Siellä oli kota ja ulkona nuotiopaikka. Tilaa reilusti ja hyvällä kelillä ihan kiva paikka evästelylle.






Kun tänne saapuu, niin kannattaa vähän katsella ympäristöäkin, eikä samantien lähteä kulkemaan merkittyä reittiä. Mutta kannattaa katsoa varovasti reunalta, yht`äkkiä oltiinkin melkoisten järkäleiden ja louhikkojen yläpuolella.
Kuvat ei ihan anna oikeutta sille miltä nämä livenä näyttivät.










Jostain olisi varmasti päässyt myös alas katsomaan noita järkäleitä toisestakin suunnasta ja siellä myös mahdollisesti olevia luolia ym. mutta koirien kanssa ei nähty sitä viisaaksi tällä kertaa.
Jotain jäi seuraavaankin kertaan, jos vaikka lähestyy koko aluetta hiukan eri suunnasta...

Palattiin kodalle, jonka vierestä merkitty reitti kohti autoa jatkui.





Matkaa kertyi 3,9km ja aikaa saatiin menemään hiukan alle 2h. Voin suositella!


Lisää alueesta TÄÄLTÄ

tiistai 21. tammikuuta 2020

Palakoski, Vihti

Tiistaina aurinko näyttäytyi ja plussaa neljä astetta. Mitä parhain keli tehdä reilu lenkki ennen töihin menoa.
Koirat matkaan ja kohteeksi valikoitui Vihdissä sijaitseva Palakosken ulkoilualue. Tämä sijaitsee ihan Vihdin ja Veikkolan rajalla. Eli työmatkan varrella.
Olen täällä kerra käynyt, mutta siitä useampi vuosi aikaa. Paikasta muistin oikeastaan sen, että polku kulkee ihan metsässä, vähän matkaa järven rantaa ja jossain kohdin noustaan hauskoja rappusia kallion päälle ihailemaan maisemia.
Sain vinkin kaverilta, että reittimerkit on uusittu ja että kannattaisi käydä, jos ei vähään aikaan ole käyty. Siispä sinne...
Yritin googlailla reittiä netistä, mutta en löytänyt. Mielikuva oli että ehkä jotain 2,5-3km olisi reitti. No, ei muutakuin kokeilemaan.
Parkkipaikan infotaulussakin oli ainoastaan tämän näköinen info alueesta...


Polari päälle, koirat autosta ja metsään.




Melko pian tultiin järven rantaan ja olihan hieno keli!
Polku oli paikoin märkää, mutta aika hyvin pääsi kulkemaan kuitenkin.






Reilun kilometrin jälkeen tuli ne rappuset, jotka aikoinaan oli vähä erikoisemmat, mutta nyt ne oli vaihdettu turvallisemmiksi kunnon rappusiksi.
Nousu oli ihan kunnollinen ja sykkeetkin nousi. Mutta olihan siellä ylhäällä ihan ok maisemat.




Reitti jatkui alhaalta, eli takaisin sinne ja matka jatkui "kosken" pauhua kuunnellessa



Tämän jälkeen lähdettiin taas kiipeämään metsän puolelle. Nousua ja kivikkoa oli jonkunverran.





Koko reitti on tosi hyvin merkitty oransseilla merkeillä, joten eksymisestä ei ole vaaraa vaikka välillä kuljettiin kallioillakin






Paikoin sai kyllä takkia availla, kun  keli oli todella lämmin eikä tuolla metsässä niin kovin tuullutkaan vaikka aukeilla paikoilla puut huojui ihan reilusti.





Viimeisen kallion päältä oli enää lyhyt matka autolle, mutta lasku oli aika jyrkkä, silti ihan helposti kuljettavissa.




Matkaa kertyi 4,1km ja aikaa saatiin kulumaan reipas puolitoistatuntia.
Voin suositella paikkaa, mutta kannattaa ottaa kunnolliset kengät, jotka ei luista kalliolla.
Samoin vinkkinä, että hiki tulee, joten pitkikset kannattaa jättää pois vaikka kalenterin mukaan olisikin tammikuu...



Vähän lisää kohteesta löytyy UUVI:n sivuilta TÄÄLTÄ