Nuuksio - Sorlammen luontopolku

Jotkut luontopolut nyt vaan on ihan paskoja... Tämä kuuluu sellaisiin.
Helatorstaina oli meillä normaali työpäivä ja ennen iltavuoroa ajattelin käppäillä minulle ennestään vieraan Sorlammen luontopolun jolla mittaa olisi noin 5km.

Ajaessani P-paikalle totesin, että yllätys, täällähän on muitakin.
Pieni parkkipaikka jossa laskin olevan 18 autoa. Huoh... Tätä se on aina Nuuksiossa silloin kun aurinko paistaa ja on lähes kaikilla vapaa päivä. No, ei muutakun sekaan vaan.

Alun parisataa metriä kulki hyvää hiekkatietä pitkin mutta sen jälkeen sukelletaankin heti juurakkoiseen metsään. Lähdin kulkemaan reitin "myötäpäivään"

Koska arvelin ihmisiä tulevan vastaan vähän väliä, pidin koirat hihnoissa.
Polku oli todella juurakkoista ja vähän väliä todella mutaista joten jo heti alkumatkasta alkoi tympäsemään tämä reittivalinta.

Onneksi sinne tänne oli saatu pitkospuita mutta tälle reitille niitä voisi kyllä laittaa paljon enemmänkin vaikka välillä olikin parikymmentä metriä oikein helppokulkuista hyvää polkua.

Pikku Sorlampi näyttäytyi melko pian vasemmalla puolen. Ei menty uimaan...
Eikä kuljettu kovin montaa askelta kun itse Sorlampikin avautui oikealle puolelle.

Jatkettiin matkaa ja hetken päästä saatiin kiivetä kalliolle ihastelemaan maisemia. Kallion toisella puolen oli tulipaikka johon ei jääty ruuhkan takia ollenkaan.

Polku jatkui metsässä. Kokoajan sai olla tarkkana jalkojen kanssa sillä jos ei ollut juurakkoista, oli isohkoja kiviä tai mutaa.

Arviolta puolivälissä reittiä on Hiidenpesä. Opastaulu tietää kertoa, että perillä olisi ihan kunnon luolakin jonne voisi mennä sisälle, mutta itseä vähän ahdistaa luolat jostain syystä varsinkin silloin kun olen yksin liikenteessä, joten en mennyt luolaan sisälle ollenkaan.

Matka jatkui, yllätys yllätys mutaista polkua pitkin. Melko hyvin kaikki mutakot pääsi kiertämään, eikä omat jalat kastunut missään vaiheessa.

Kuivempiakin kohtia toki löytyy...

Noin neljän kilometrin kohdalla oli vähän nousua ja kun koko matka siihen saakka oli vähän ärsyttänyt, niin eihän tuo mäki mikään kiva ja helppo ollut.
Lähes koko 5km oli joko juurakkoista, kivikkoista tai mutaista. En tykännyt.
Ja mikä pahinta, niitä ihmisiä oli paljon.

No mutta nyt on tämäkin kierretty eikä tänne kyllä tarvitse tulla uudestaan.

Jauhelihan kuivatusta

Pitihän tätäkin kokeilla. Jauhelihan kuivatusta.
Ostin S-marketista snellmanin naudan jauhelihapaketin, jossa rasvaa 10%. Kuulemma kannattaisi ostaa mahdollisimman vähärasvaista.

Kypsennys paistinpannulla ilman rasvaa, vähän normaalia miedommalla lämmöllä.

Valmiin paistetun jauhelihan levitin paperille sen jälkeen kun se oli ensin jäähtynyt. Ideana imeyttää mahdollisimman paljon rasvaa ja nestettä jo tässä vaiheessa pois.
Mitään mausteita en lisännyt, ne kuulemma kannattaa laittaa vasta sitten kun tekee näistä ruoan.

Kyllähän noihin papereihin imeytyi ihan reilusti rasvaa.
Tämän jälkeen leikkelin leivinpaperista kuivuriin aluspapereita, koska muutoin jauhelihan muruset olisi putoilleet ritilöistä läpi.Ja levitin 750g jauhelihaa kolmeen kerrokseen.

Koska kerralla tietty kannattaa kuivata mielummin enemmän kuin vähemmän, niin ostin samalla kerralla myös maustamatonta broilerin fileesuikaletta 300g.

Ja paistoin nämäkin ilman rasvaa miedolla lämmöllä. Isompia paloja pilkoin paistinlastalla pienemmiksi. Tämän satsin myös käytin papereiden välissä ennen kuivuria ja nämä mahtuivat yhdelle ritilälle.

Kuivuri käyntiin yöksi. Nämä olivat 65 asteessa noin 12 tuntia. Hyvin kuivuivat.

Pussitin kaiken ja punnitsin. Jauhelihan laitoin kahteen pussiin ja broilerit yhteen.
1050g lihaa muuttui yhdessä yössä vain 322g:ksi kuivaa lihaa. Ei huono!

Laitoin pussit jääkaappiin odottamaan käyttöä. En tiedä kauanko nämä oikeasti säilyvät, mutta ajattelin ottaa nämä Häkä-koiralle mukaan Hollannin kisamatkalle. Toimikoot koira jälleen kerran koemaistajana ;)
En tarjoa näitä kuivattuina vaan ennen käyttöä lisään vettä, jotta nämä turpoavat jonkun verran. Vielä en tiedä kuinka paljon turpoavat, mutta eiköhän se selviä.
Enkä näiden varaan laske koiran matkaruokaa vaan otan nämä ihan vaan lisänä. Koska jos jostain syystä eivät ole käyttökelpoisia, voin heittää ne ihan vaan roskiin.
Mielenkiinnolla odotan... Tässä vaiheessa näyttää kuitenkin ihan hyvältä.

Nuuksio - Maahisen kierros

Huhtikuussa eräänä keskiviikkona päivällä ennen iltavuoroa päätin piipahtaa Nuuksiossa koirien kanssa lenkillä.
Reitti on sopivasti työmatkan varrella ja kun koirat on mukana iltavuoroissa, niin käytiin täällä sopivasti ennen töihin tuloa.
Päivä oli aurinkoinen ja tosi lämmin. Ihana sää ulkoilla. Ainut mitä harmitti, niin keksin tämän vähän liian kiireellä, joten koko ajan piti kelloa katsella että ehtii ajoissa töihin.

Kohteena oli siis Nuuksion kansallispuisto ja ihan Haltian parkkipaikalta lähtevä lyhyt "Maahisen kierros". Tämä on myös erinomainen reitti kulkea vaikka pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa.
Netistä löytyy varsin selkeä opaskartta Haltian ympäristön reitteihin.

Tämän ylläolevan löytää tarkempana TÄÄLTÄ
Jos olisin ollut vähän viisaampi ja aikaa pikkuisen enemmän, olisin ottanut tähän lisäksi esim. päivättärenpolun jolloin koko reitille olisi saanut mitaa reilun 3km. Joka sekään ei kyllä paljoa ole, mutta uusia reittejä on aina kiva kävellä vaikka ne olisikin lyhyitä.

Noh... Tälle reitille pääsi kätevästi Haltian parkkipaikalta. Vaikkakin olisi auton saanut vielä paristaa metriä lähemmäksikin kun olisi ajanut mäen ylös Solvallan urheiluopiston parkkipaikalle.

Kiva oli kulkea hyvin rakennettua hiekkatietä pitkin, eikä täällä juurikaan muita ollut keskellä päivää arkena. Mutta jos olisin samanlaisella kelillä ollut viikonloppuna niin jotenkin veikkaisin, että ruuhkaa saattaisi olla.
Joku sää-asemakin oli monenlaisine härveleineen.

Noin puolivälissä on näköalatasanne. Ennakko-odotukset ei kyllä kummoiset olleet, kun eihän me nyt kovin korkealla mielestäni oltu.
Mutta tänne tasanteellekin pääsee hyvin vaikka pyörätuolilla. Tai en osaa sanoa pääseekö hyvin kun ei siitä ole kokemusta, mutta uskoisin, että pääsee.

Ja olihan sieltä sitten ihan kiva katsella maisemia hetkisen

Matka jatkui ja alueelta löytyy myös kota, käsittääkseni varattava ennakkoon. Mutta komealta näytti

Pian saavuttiinkin takaisin parkkipaikalle. Ihan kiva pikapyrähdys ja voidaan suositella.

Kirkkonummi - Meiko

Kirkkonummella sijaitsee aivan huikean kiva luonnonsuojelualue, Meiko. Tästä olen monesti kuullut, jonkun verran googlaillut ja sitten ajatellut,että ehkä joskus tuollakin voisi käydä.
Nyt oli tämän kohteen "sitten joskus". Eli huhtikuussa 2019

Me trendikkäät polkukävelijät otettiin vain yhdet koirat molemmille mukaan ja reppuun vihdoin grillattavat makkarat, jotka myös monesti ollut listalla "jokukerta".

Vihdistä ajomatkaa on yllättävänkin paljon ja vaikka olimme liikkeellä pääsiäisen pyhinä, niin oli siellä muitakin. Tai ainakin useampi auto parkissa, jonne on kyllä helppo löytää.
Tutkimme hetken opastaulua ja päätimme lähteä reitille Meikonkierros, joka olisi 8,3km pitkä (keltainen reitti).

Jostain netistä luin, että parkkipaikalla ei välttämättä puhelimessa ole kenttää ja niin tämä tuli myös todettua, että siellä ei todellakaan ole kenttää. Outoa...
No, reput selkään ja reitille. Alussa parisataa metriä oli vähän kosteampaa mutaikkoa, mutta kyllä siitä kuivin lenkkarein pääsi hyvin kulkemaan.

Pienen ojan ylitys oli helppoa

Ja hyvin pian oltiinkin metsässä

Hirmuisen pitkälle ei tarvinut kävellä kun kaunis järvimaisema avautui eteen. Ja oikeastaan suurimmaksi osaksihan kuljetaan ihan järven vierustaa.

Jossain puolivälin paikkeilla oli poukama, jossa jotain vesilintuja pulikoi ja jäätiin ihastelemaan maisemia.
Kuuntelin myös, että ihan kun joku kuorsaisi ja mielikuvitus lähti laukalle. Karhuko se kuorsaa vielä talviunta. Oli se sen verran kovaäänistä murinaa. Mutta kun vieressä oli pienempi lammikkokin, niin kuorsaaja paljastukin sammakoksi... En kyllä muista kuulleeni näin kovaäänistä kurnutusta aiemmin.

Matka jatkui ja kaikenlaista näkemistä tuli vastaan...
Netti tietää kertoa, että alueella on esim. taisteluhautojen, linnoitusten ja tuliasemien jäänteitä Neuvostoliiton sotilastukikohdan ajoilta 1944-1956. Ihan kamalasti ei tällaisia nähty kun ei juurikaan poikettu polulta.

Sitten saavuttiinkin nuotiopaikalle. Sieltä poistui juuri sopivasti edelliset retkeilijät, mutta nuotiossa oli vielä pienen pieni hiillos jäljellä joten saatiin meille tulet helposti makkaroita varten.
Kyllä täällä kelpasi viettää iltaa...

Ainut pieni miinus pitää antaa lähistöllä meuhkaavista teineistä. Jotain turhanpäiväistä älämölöä niistä lähti mutta onneksi järvellä meuhkasi myös useampi kuikka. Ja nekin kyllä aika äänekkäästi, mutta niitä oli enemmänkin ilo kuunnella.

Maha täynnä makkaraa oli hyvä jatkaa vielä vähän matkaa ennenkuin oltiinkin takaisin parkkipaikalla.

Kilometrejä tulikin "vain" 7,66 ja aikaa saatiin menemään melkein 3 tuntia. Mutta oli kyllä upea paikka ja voidaan suositella! Ehdottomasti jatkoon...

Lisää Meikosta voi lukea TÄÄLTÄ