Nyt oli tämän kohteen "sitten joskus". Eli huhtikuussa 2019
Me trendikkäät polkukävelijät otettiin vain yhdet koirat molemmille mukaan ja reppuun vihdoin grillattavat makkarat, jotka myös monesti ollut listalla "jokukerta".
Vihdistä ajomatkaa on yllättävänkin paljon ja vaikka olimme liikkeellä pääsiäisen pyhinä, niin oli siellä muitakin. Tai ainakin useampi auto parkissa, jonne on kyllä helppo löytää.
Tutkimme hetken opastaulua ja päätimme lähteä reitille Meikonkierros, joka olisi 8,3km pitkä (keltainen reitti).
Jostain netistä luin, että parkkipaikalla ei välttämättä puhelimessa ole kenttää ja niin tämä tuli myös todettua, että siellä ei todellakaan ole kenttää. Outoa...
No, reput selkään ja reitille. Alussa parisataa metriä oli vähän kosteampaa mutaikkoa, mutta kyllä siitä kuivin lenkkarein pääsi hyvin kulkemaan.
Pienen ojan ylitys oli helppoa
Ja hyvin pian oltiinkin metsässä
Hirmuisen pitkälle ei tarvinut kävellä kun kaunis järvimaisema avautui eteen. Ja oikeastaan suurimmaksi osaksihan kuljetaan ihan järven vierustaa.
Jossain puolivälin paikkeilla oli poukama, jossa jotain vesilintuja pulikoi ja jäätiin ihastelemaan maisemia.
Kuuntelin myös, että ihan kun joku kuorsaisi ja mielikuvitus lähti laukalle. Karhuko se kuorsaa vielä talviunta. Oli se sen verran kovaäänistä murinaa. Mutta kun vieressä oli pienempi lammikkokin, niin kuorsaaja paljastukin sammakoksi... En kyllä muista kuulleeni näin kovaäänistä kurnutusta aiemmin.
Netti tietää kertoa, että alueella on esim. taisteluhautojen, linnoitusten ja tuliasemien jäänteitä Neuvostoliiton sotilastukikohdan ajoilta 1944-1956. Ihan kamalasti ei tällaisia nähty kun ei juurikaan poikettu polulta.
Sitten saavuttiinkin nuotiopaikalle. Sieltä poistui juuri sopivasti edelliset retkeilijät, mutta nuotiossa oli vielä pienen pieni hiillos jäljellä joten saatiin meille tulet helposti makkaroita varten.
Kyllä täällä kelpasi viettää iltaa...
Ainut pieni miinus pitää antaa lähistöllä meuhkaavista teineistä. Jotain turhanpäiväistä älämölöä niistä lähti mutta onneksi järvellä meuhkasi myös useampi kuikka. Ja nekin kyllä aika äänekkäästi, mutta niitä oli enemmänkin ilo kuunnella.
Maha täynnä makkaraa oli hyvä jatkaa vielä vähän matkaa ennenkuin oltiinkin takaisin parkkipaikalla.
Kilometrejä tulikin "vain" 7,66 ja aikaa saatiin menemään melkein 3 tuntia. Mutta oli kyllä upea paikka ja voidaan suositella! Ehdottomasti jatkoon...
Lisää Meikosta voi lukea TÄÄLTÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti