Espoo - Luukki

Lauantaina suuntasin auton nokan kohti Espoon luukkia. Pakkasin reppuun eväät ja riippumaton koska keli oli ihan hyvä. Ajatuksena viettää leppoisa ulkoilupäivä.
Luukissa on hyviä reittejä, mutta pelkäsin, että paikka on täynnä ulkoilijoita eikä sekaan sopisi, mutta silti lähdin kokeilemaan. Ja kannatti.
Ajoin auton halkolammen parkkikselle eikä siellä ollut kuin ehkä kymmenkunta muuta autoa. Lupaavaa.

Reppu selkään ja menoksi. Otin kohteeksi keltaisen lenkin lisättynä pienellä pistolla Kaitalammensuon "näköalapaikalle". Luukkia on muutoin tullut kierrettyä useastikin, mutta tuo näköalapaikka oli uusi tuttavuus.

Alkumatka oli leppoista kävelyä, muita ulkoilijoita oli mutta ei ruuhkaksi saakka.
Kaitalammessa oli porukkaa ilmeisesti uima-treeneissä, koska vetivät aika kovaa ja perässä punaiset mitkälie kellukkeet tms. Koiratkin jäivät niitä ihmettelemään.

Keittokatoksilla oli perheitä, mutta ei nekään mitään ruuhkaisia ollut. Me jatkettiin kuitenkin matkaa.
Kaitalammensuon näköalapaikka löytyi ja taisin nauraa ääneen sitä kuin vaikuttavat näköalat olikaan. Jaa siis mikä näköala... Kas tässä :)

No sinänsä ei yllättänyt, mutta tulihan käytyä.

Jatkettiin reittiä golfkentän vierustaa ja siitä takaisin metsän uumeniin.
Pidettiin pieniä juomataukoja ja mietiskelin, että käännytäänkö luukissa ympäri (koska Kipinä) vai jatkettaisiinko reitti kuitenkin loppuun saakka.

Koska oltiin suunnilleen puolivälissä, niin samahan se oli kulkea reitti eteenpäin eikä taaksepäin.
Kipinän takia vauhti oli hidastunut huomattavasti ja pikkuisen jopa harmitti tuo koira tällä hetkellä.
Kipinällä on sydänvika (reilu sivuääni) ja siihen lääkitys. Joten sen ehdoilla kuljettiin. Eihän se matka tapa vaan vauhti, joten välillä suorastaan laahusteltiin ja pysähdeltiinkin.

No, välillä taas käveltiin normaalia vauhtia ja matka eteni.
Kun nokka oli kohti hepolampea, niin ikäväksi huomasin, että reittiä oli "kunnostettu" ja sinne oli tuotu uutta soraa ja isoa kiveä aika tavalla. 

Tätä hiekkabaanaa oli ehkä kuitenkin vain reilu kilometri. Onhan se toki hyvä että reittejä kunnostetaan. 

Hauklammen kohdilla pidettiin evästauko mutta koska Kipinä vaikutti jaksavalta, niin lähdettiin taas eteenpäin.

Mustlammen kohdilla oli mukava taukopaikka jossa ei muita ollut, joten ripustin riippumaton ja pidettiin reilumpi tauko.
Häkä tuli mun seuraksi riippariin kun göötit touhusivat omiaan mustikkapensaiden kimpussa.

Ehkä puolisen tuntia sain rauhassa torkkua ja kuunnella ei mitään kunnes paikalle pölähti lapsiperhe.
He olivat kuitenkin ihan järki-tyyppejä eikä niistä ollut haittaa.
Jonkin aikaa siinä vielä huilattiin ja sitten pakkasin riippari reppuun ja lähdettiin kohti autoa. Sinne olisi enää alle 2km.

Viimeisen puolen kilometrin kohdalla alkoi tihuttamaan vettä. Mutta ei se edes kastellut. Pienen pieni tihku vain. Mutta pilvet näytti siltä, että olisi ollut ainekset reilumpaankin sateeseen. No onneksi ei kastuttu juurikaan.

Autolle päästiin ja olipa hyvä fiilis. Toki hiukan harmitti Kipinän kunto. Kun ei sitä voi yksin kotiin jättää moneksi tunniksi, mutta myöskään en voi ihan pelkästään sen ehdoilla tehdä kilometrin mittaisia pieniä rauhallisia lenkkejä.
Toisaalta kun edettiin reitti sen ehdoilla ilman kiireitä, niin ehkä en ole eläinrääkkääjä kuitenkaan.

Kierrokselle tuli mittaa hitusen yli 10km ja kävelyaika oli melkein 3 tuntia. 
Mutta täytyy sanoa, että positiivinen yllätys oli ulkoilijoiden vähyys reitillä. Odotin kaaosta mutta leppoisasti päästiin kulkemaan. 

Hanikan luontopolku Espoossa

Vappupäivänä oli hyvä keli lähteä retkelle Espoon luontoon.
Kohteeksi valikoitui Hanikan luontopolku Soukka-Suvisaaristo välimaastossa.

Hyvä parkkipaikka löytyy Soukan puolelta Alakartanontien urheilukentän vierestä. Itse luontopolulle pääsee kuvassa näkyvää oikeanpuolen hiekkatietä ja sen jälkeen kentän reunaa kunnes kuntoportaiden jälkeen ehkä 100m:n päässä on varsinainen alkupiste. 

Polku lähti samantien pitkoksia pitkin metsään ja noustiin pieni matka kalliolle. Lyhyen matkan jälkeen vastaan tuli kerrostalo ja vähän koomista, mutta kun muisti että ollaan todellakin Eteläisessä Espoossa, niin aika citypolkuhan tämä olisi. Tai ainakin pieni alkupätkä.
Yht äkkiä tultiin valtavan siirtolohkareen kohdalle jota piti hetki oikein ihmetellä. 
Tämän jälkeen piti ylittää autotie kunnes päästiin uudestaan metsään eikä lähiöstä ollut kohta enää tietoakaan.

Metsäpolkuja risteili siellä ja täällä. Alusta saakka tuntui, ettei tämä mikään helppo ja kaikille kuljettava reitti ole, sen verran oli kiviä, kallioita, isoja puunjuuria ym. 
Ehdottomasti hyvät ja tukevat kengät kannattaakin olla jalassa kun tänne lähtee.

Maisemat vaihtuivat tiuhaan tahtiin eikä ihan liikaa ollut ruuhkaa muista ulkoilijoista. Tosin vieressä meni helppokulkuinen hiekkatie joka saattoi vaikuttaa siihen, ettei lähialueen asukkaat viitsi tulla juurakkoisille poluille.

Noin puolivälissä reittiä tultiin meren äärelle ja oli aika istahtaa alas fiilistelemään ja syömään eväitä.
Ostin uuden retkikeittimen ja ainakin ensivaikutelma on, että hyvä ja edullinen. Minun tarpeisiin vallan mainio. Fire Maple 1L:n keitinsetti 45€ vaeltajankaupasta. 

Evästelypaikka oli loistava ja olisi siinä voinut pidempäänkin viipyä, mutta koska takaa alkoi kuulumaan kiljuvien ipanoiden ääniä, niin päätin pakata kamppeet ja jatkaa matkaa. 

Pieni pätkä ilmeisen suosittua fillarireittiä kunnes tultiin Kaitalahden lintutornille.
Siellä oli porukkaa, eikä näyttänyt kummoiselta, niin jatkettiin matkaa.

Sitten kuljettiin pitkä pätkä mukavia pitkoksia kunnes tultiin ison tien äärelle lähiöön.
Siitä matka jatkui kalliota ylös ja pian tultiinkin polun lähtöpisteelle.

Vajaa pari tuntia ja kuutisen kilometriä.
Oli ihan mukava, mutta haastava kulkea. Kannattaa ainakin sen yhden kerran käydä.

Lisää kohteesta ja muista espoon luontopoluista TÄÄLLÄ