Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto, Kärjenkallion lintutorni

Yksi pohjoismaiden suurimmista lintutorneista löytyy Puurijärvi-Isosuon kansallispuistosta. Kärjenkallion lintutorni.
Ja jos on lähellä, niin kannattaa piipahtaa ihan vaan vaikka pienen jaloittelun kannalta.
Parkkipaikalta matkaa alle kilometri suuntaansa. 
Ensimmäiset noin 400 metriä on leveää ja hyväkuntoista esteetöntä hiekkatietä joka johtaa lintulavalle.
Aurinkoa vasten ei puhelimella oikein hyvää kuvaa saa, mutta tuossa lavalla pörräsi kymmeniä sudenkorentoja. Ne istuskeli siinä kaiteilla mutta lähelle eivät päästäneet kun lensivät sivummalle. Mutta paljon niitä oli. Hauskaa!

Tämän jälkeen lähtee alamäkeen polku. Joka johtaa lehmälaitumelle. Portista sisään ja toisesta ulos. Rätinästä kuuli, että langoissa on sähköt päällä, joten koirien kanssa oli oltava varovainen.

Lintutorni sijaitsi metsäsaarrekkeessa ja ensin luulin tulevani sinne yksin, mutta olihan siellä ylhäällä pari pariskuntaa.
Jätin taas koirat alas puuhun kiinni ja kiipesin torniin. 
Yllättävän hyvin pääsin ylös, vaikka vähän jännitin että alkaako jalat tutisemaan.

Kyllä sieltä hyvin näki pitkälle suolle ja järvelle. Ja kun kelikin oli ihan huikea niin olisihan siellä ylhäällä viihtynyt pidempäänkin.
Mutta koirat odotteli alhaalla (ihan hiljaa) joten palasin alas ja käveltiin takaisin autolle.

Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna vietin mökkiviikonlopun Sastamalassa ja karttaa tutkiessa huomasin, että Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto olisi ihan kotimatkan varrella.
Olen monesti tutkinut luontoon.fi-sivustolta paikkaa ja todennut, ettei siellä ole kuin pari lyhyttä reittiä, joten sitä varten ei vihdistä kannata sinne ajaa. Mutta nyt oli oivallinen tilaisuus piipahtaa pienellä ulkoilulla.

Ensimmäinen lyhyt reitti oli reilu 2km:n luontopolku pitkoksia pitkin suolla. Ensimmäinen haara tuli lähes heti ja toki piipahdin Mutilahti-lintutornille. 
Koirat kiinni tornin tolppaan ja itse kiipesin ylös. Mutta ei siinä ollut mitään näkemistä (ilman kiikareita) joten alas ja takaisin pitkoksille.

Seuraava piipahdus tuli taas aika pian (koska koko reitti on tosi lyhyt)
Käynti Turvesuuliissa joka on turpeen kuivatukseen ja säilytykseen käytetty varastorakennus.
No, piipahdus siinä ja matka jatkui.
Tuli seuraava lintutorni. Siinä oli porukkaa evästelemässä, joten kuvaa en viitsinyt ottaa.
Kiipesin kuitenkin ylös ja taas ajattelin, että kiikarit pitäisi olla.

Matka jatkui ja täällä ymmärsin ehkä hiukan lintuharrastajia. Siellä oli todella kova kaakatus ja todella paljon joutsenia, hanhia, kurkia ja varmaan ties vaikka mitä lintuja. Oli tosi mageen kuuloista.
Ja kun ne lensi, ne lensi tosi matalalla ja koiratkin pysähtyi katsomaan. Oli vaikuttavia ylilentoja.

Harmittavan lyhyt reitti, mutta jos ajelee Huittisten nurkilla, niin kannattaa piipahtaa.

Lisätietoa paikasta TÄÄLTÄ