Nuuksiossa

Turhan vähän tulee käppäiltyä Nuuksiossa vaikka se on lähellä ja reittejä on paljon. Mutta toki lisääntynyt väkimäärä rajoittaa ainakin omia reittivalintoja sinne.
No nyt oli huono keli jonka toivoin karsivan porukkaa joten lauantaiseksi koirien ulkoilituskorheetksi valikoitui Sorvalammen luontopolku.
Tämä olisi kiva lenkki mutta kesäaikaan se on vaan niin hirmuisen kostea monesta kohtaa ettei sinne vitsi mennä. Nyt oli vielä lunta ja pakkasta joten lähdettiin kaverin kanssa kokeilemaan.

Autot parkkiin jossa jo heti olikin monta muutakin. Huoh. No, polulle vaan...
Polku oli hyvin kuljettu ja kun oli nastakengät, niin oli helppo kulkea.
Parissa kohdassa on kesäaikaankin vähän hankaa alastulo kiviseltä kalliolta mutta nythän se vasta paha paikka olikin.
Selvästi useat oli laskeneet persmäkeä ja siihen olikin muodostunut varsinainen jäämäki.
Varovasti siitä alas pääsi onneksi kuitenkin.

Keittokatoksella oli oletettavasti porukkaa eikä meillä ollutkaan mitään aikomusta pysähtyä, joten jatkettiin vaan matkaa.

Koko reitti oli varsin hyvässä kunnossa ja tosiaan nastoilla hyvä kulkea. Tähän aikaan vuodesta voin reittiä suositella.

Sunnuntaina aamusella pohdittiin josko uskallettaisin Haukkalammelle. 
Keli oli hiukan lumisateinen ja tuulinen ja kello vasta 10. Toiveissa, ettei ihan järjetöntä ruuhkaa olisi.
No, parkkikselle kun saavuttiin, niin olihan siellä tietysti jo useampikin auto.
muutamat kyllä niin lumisia, että ehkä alueella oli yöpyjiäkin.

Polku oli samanlainen kuin sorlammella, eli varsin hyvä kulkea ja varsinkin nastakengillä.

Alkumatkasta tuli kyllä useita ihmisiä vastaan ja se ajatus etteikö tähän aikaan aamusta vielä porukkaa olisi oli ihan väärä.

Lammen jälkeen molemmilla tulipaikoilla oli tulet eikä jääty ihmettelemään vaan jatkettiin matkaa.

Toisen tulipaikan vieressä oli ainakin 3 telttaakin, joten yöpyjiä näköjään oli.

Jatkettiin matkaa ja aika rauhassa saatiin loppulenkki kulkea.
Ihan yksin ei toki oltu, mutta ei nyt mitään ihan järkyttävää ruuhkaa kuitenkaan.

Parkkipaikalle kun saavuttiin, niin olihan sitä porukkaa saapunut. Parkkikset aivan täynnä ja lisää tuli pitkässä letkassa. Huoh...
Eli, Nuuksioon voi ja kannattaa edelleen mennä, mutta tosi aikaisin aamusta tai ehkä myöhään illasta.
Seuraavaksi pitänee kokeilla arkipäivänä...

Nuuksio - Sorlammen luontopolku

Jotkut luontopolut nyt vaan on ihan paskoja... Tämä kuuluu sellaisiin.
Helatorstaina oli meillä normaali työpäivä ja ennen iltavuoroa ajattelin käppäillä minulle ennestään vieraan Sorlammen luontopolun jolla mittaa olisi noin 5km.

Ajaessani P-paikalle totesin, että yllätys, täällähän on muitakin.
Pieni parkkipaikka jossa laskin olevan 18 autoa. Huoh... Tätä se on aina Nuuksiossa silloin kun aurinko paistaa ja on lähes kaikilla vapaa päivä. No, ei muutakun sekaan vaan.

Alun parisataa metriä kulki hyvää hiekkatietä pitkin mutta sen jälkeen sukelletaankin heti juurakkoiseen metsään. Lähdin kulkemaan reitin "myötäpäivään"

Koska arvelin ihmisiä tulevan vastaan vähän väliä, pidin koirat hihnoissa.
Polku oli todella juurakkoista ja vähän väliä todella mutaista joten jo heti alkumatkasta alkoi tympäsemään tämä reittivalinta.

Onneksi sinne tänne oli saatu pitkospuita mutta tälle reitille niitä voisi kyllä laittaa paljon enemmänkin vaikka välillä olikin parikymmentä metriä oikein helppokulkuista hyvää polkua.

Pikku Sorlampi näyttäytyi melko pian vasemmalla puolen. Ei menty uimaan...
Eikä kuljettu kovin montaa askelta kun itse Sorlampikin avautui oikealle puolelle.

Jatkettiin matkaa ja hetken päästä saatiin kiivetä kalliolle ihastelemaan maisemia. Kallion toisella puolen oli tulipaikka johon ei jääty ruuhkan takia ollenkaan.

Polku jatkui metsässä. Kokoajan sai olla tarkkana jalkojen kanssa sillä jos ei ollut juurakkoista, oli isohkoja kiviä tai mutaa.

Arviolta puolivälissä reittiä on Hiidenpesä. Opastaulu tietää kertoa, että perillä olisi ihan kunnon luolakin jonne voisi mennä sisälle, mutta itseä vähän ahdistaa luolat jostain syystä varsinkin silloin kun olen yksin liikenteessä, joten en mennyt luolaan sisälle ollenkaan.

Matka jatkui, yllätys yllätys mutaista polkua pitkin. Melko hyvin kaikki mutakot pääsi kiertämään, eikä omat jalat kastunut missään vaiheessa.

Kuivempiakin kohtia toki löytyy...

Noin neljän kilometrin kohdalla oli vähän nousua ja kun koko matka siihen saakka oli vähän ärsyttänyt, niin eihän tuo mäki mikään kiva ja helppo ollut.
Lähes koko 5km oli joko juurakkoista, kivikkoista tai mutaista. En tykännyt.
Ja mikä pahinta, niitä ihmisiä oli paljon.

No mutta nyt on tämäkin kierretty eikä tänne kyllä tarvitse tulla uudestaan.