Teijossa on paljon merkittyjä reittejä mutta olin kuullut että Matildanjärven kierros olisi ainakin tosi upea, joten suuntasin sinne.
Muutama muukin oli ajatellut samalla tavalla ja vaikka parkkipaikka vetääkin paljon autoja, niin laskin lähtiessäni ainakin 60 autoa nähneeni. Hirveästi enempää ei olisi mahtunut.
Ja tämä ruuhka näkyi pahiten ensimmäisen kilometrin matkana. Voi kunpa joku reitti laitettaisiin k.18 reitiksi. Tai miksi aikuiset ihmiset raahaa väkisin väsyneitä ja nälkäisiä ipanoita reiteille. Kertakaikkiaan se useamman rääkyvän ipanan ääni oli oikeasti jotain aivan hirveetä! Hetken jopa mietin että käännynkö ympäri ja menen muualle, mutta koska eihän ne rääkyvät ipanat liikkuneet mihinkään niin pääsin eroon niistä kunhan vaan ensin pääsin koirien kanssa niistä ohi.
Onneksi myös ensimmäinen tulipaikka oli siinä heti alle kilometrin päässä joten siellähän ne suurin osa ihmisistä onneksi olikin.
Sinne piti myös varsinaiselta reitiltä hiukan poiketa sivuun, joten ei tarvinut edes siitä ohi kulkea. Huh.
Reitti jatkui ensin tosi kapeilla pitkoksilla ja toinen tulipaikka tuli myös yllättävän nopeasti.
Siitä lähti ihmiset juuri kun siihen tulin, joten pari kuvaa ennätti tästä ottamaan. Kelihän oli mitä parhain.
Vielä ei kuitenkaan ollut evästauon paikka joten jatkettiin matkaa.
Reitti kulki lähes kokoajan ihan siinä järven vierustaa mutta 4 koiraa hihnassa oli kyllä vähän huono valinta tälle reitille. Polut olivat tosi kapeita monin paikoin ja puita sai väistellä usein. Ei siinä mitään jos mukana olisi ollut vain 1 koira, mutta 4 oli vähän liikaa.
Noin puolivälissä oli taas tulipaikka, siinä paljon porukkaa joten menin siitä ohi. Huomasin kuitenkin kalliolla oikein sopivan aurinkoisen paikan ja jäin siihen evästauolle.
Ruokatermarissa savuporokeittoa ja koirille puruluut.
Tässä oli oikein mukava istuskella ja nautiskella. Tuuleton ja aurinkoinen keli.
Hetkeksi kun pysähtyi niin eikös pian alkannut takaata kuulumaan ihmisten ääniä, joten parempi oli vain jatkaa kulkemista.
Pian varsinainen polku päättyikin ja tupsahdettiin asuinrakennusten pihalle. Tai kahden pihan väliin.
Ihmettelin tovin, mutta eipä auttanut kuin jatkaa autotien vierustaa jonkin matkaa. Ehkä noin 500 metriä, kunnes käännyttiin hiekkatielle, joka veisi parkkipaikalle josta lähdettiin.
Mutta vielä päästiin poikkeamaan metsän puolelle. Tai oikeastaan hiekkatielle. Sen päässä oli varsin iso tulipaikka.
Siitä vielä parisataa metriä ja tultiinkin pienen kallion jälkeen parkkipaikalle.
Reitti olisi varmasti antanut enemmän jos väkeä olisi ollut paljon paljon vähemmän. Nyt ei ihan saanut sitä ihanaa rauhallista ulkoilua vaan ennemminkin piti seurata mitä ja missä muut on.
Ihan täysin en voi reittiä suositella, mutta ehkä yhden koiran kanssa (tai ilman koiraa) ja arkena tai muuten huonolla kelillä tämä on upea paikka.
Enemmän infoa alueesta luontoon.fi-sivustolla TÄÄLLÄ
Tuonne olisi kiva ensi kesänä päästä, mutta toivoen että olisi vähemmän muita ihmisiä liikenteessä. Toivottavasti porukka ei siellä pakkautunut tulisijalle vieri viereen, olen käsittänyt eittei Suomessa olla ihan vielä käsitetty tätä koronaepidemiaa? Täällä Espanjassa ei saa lähteä edes patikoimaan. Se kielto on toisaalta ehkä aiheellinen, koska sunnuntaisin täälläkin on jotkut luontokohteet ihan tukossa.
VastaaPoistaEn jäänyt tulipaikoille itse, koska porukkaa oli ihan reilusti. Onneksi täällä sentään saa liikkua ulkona, eikä tuo epidemia nyt ihan hirmuisen rajusti tänne onneksi ole iskenyt. Toivotaan että nyt piakkoin kaikkia rajoituksia päästäisiin purkamaan ja päästään retkeilemäänkin huoletta :)
VastaaPoista