Oulujärven retkeilyalue

4 viikon kesäloma alkoi ja olihan vaikeaa päättää, että minne ensimmäisenä suuntaisin. Vaihtoehtoja oli useita. vahvana ehdokkaana oli lähteä vaunun kanssa itärajaa ylöspäin ja samalla poimia kaikki itä-suomen kansallispuistot. No kuitenkin lähtöä edeltävänä iltana sain päätettyä, että äh, mahdollisimman nopeasti napapiirin ylläpuolelle on päästävä eli nelostietä matkaan. Suunta oli Rokualle (ja siitä edelleen Ylläkselle), mutta ajattelin yöpyä Viitasaaren kupeessa Hännilänsalmen camping-alueella. Edullinen yöpaikka (15€, sisältää sähkön) 

No, siinä sitten Hännilänsalmessa iltaa istuessa tein uuden suunnitelman. Rokuan vieressähän on Oulujärven retkeilyalue. Jospa kävisin sielläkin. Vaunun kanssa vaihtoehtoja oli taas useita, mutta koska olin kuullut Manamansalon leirintäalueesta niin paljon kehuja, niin otin suunnaksi sen. Hyvä päätös.

Koskakohan olen edellisen kerran mennyt lossilla... Olipa hauskaa vaikka "merimatka" ei mikään pitkä ollutkaan. Mutta vaunu perässä kaikki tuntuu vähän jännemmältä.
No, perillä olin kahden jälkeen ja aina silloin tällöin sateli enemmän ja vähemmän vettä.
Leirin sain kuitenkin pystyyn sateen sopivasti tauotessa.
Mutta eihän sitä malttanut istumaan jäädä kun vieressä olisi huikeita retkeilyreittejä kilometrikaupalla.
Lähdettiin koirien kanssa ihan vaan pienelle iltalenkille.

Reitit todellakin lähtee suoraan leirintäalueelta ja on kyllä niin hyvin merkatut ettei eksymisen vaaraa ole.

Poluille kun päästiin niin ai että sitä tunnetta. Kesäloma, 4 viikkoa ja se on tämä ja just nyt. Ulkoilua, retkeilyä, nautiskelua. Tätä, juuri tätä olen odottanut. Ja nyt se on tässä. 
Ensimmäisen kilometrin kuljinkin välillä ääneen nauraen ja huokaillen. Tämä rauha, tämä maasto, tämä tunne. Puolukoitakin oli vaikka kuinka ja paljon ja kieltämättä mielessä kävi, että olisipa äiti nyt täällä tekemässä porakonepuuroa.

Ihan huomaamatta kuljettiin melkein 6km ja ihan vasta parisataa metriä ennen vaunua alkoi satamaan vähän reilummin. Niin että kastuttiinkin vaikka oli sadetakki mukana. Mutta ei haitannut ollenkaan.

Illalla lähdin vielä tekemään koirien kanssa pienen pissalenkin ennen nukkumaan menoa ja ihmettelin kun ihmisiä laahusteli rannalle. Kappas, auringonlasku. Huh miten upea! En ollut tajunnun koko asiaa ja tavallaan vaikea sitä oli katsoa kun aurinko häikäisi silmää. Mutta nopeasti se sitten painui järven taakse. Olihan näytös! Ja leirintäaluehan on juurikin niinpäin, että oikeastaan jokaiselta vaunupaikalta on ihan suora näköyhteys järvelle...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräilin seiskan jälkeen ja hitaan aamun jälkeen koirat kömpi aamupäiväunille. Minä varustauduin pienelle fättilenkille.
Varsinaisia maastopyöräreittejä täällä ei ole eikä sitä edes kovasti toivota polkujen herkän kulumisen vuoksi, mutta löysin itse "huoltoteitä" joita pitkin uskalsin lähteä vähän maisemia katsomaan. Ihan vaan pikkuisen... Varsin kevyesti taittui lähes 7km. Vitsit miten siistiä.

Pääsin takas vaunulle ja ajattelin, että teen ruoan valmiiksi ja otan sen ruokatermariin ja sitten lähdetään vähän reilumpi käppäily koirien kanssa. Ajatuksena sama alku kuin edellispäivän aloituslenkki, mutta nyt jatkaisin niemen kärkeen saakka ja siellä söisin. Sieltä sitten reittiä pitkin takaisin päin ja tälle piti tulla mittaa noin 9km. Lähtöpiste olikin sama, mutta nyt lähdin enemmän rantaviivaa kun kartastakin näin että siinä menee vanhan retkeilyreitin polku. Ja päätyisin jo tuttuun tulipaikkaan josta nyt jatkaisin eteenpäin.
Rantatörmä oli upeaa, mutta paikoin haasteellista kulkea. Myrskyvahinkoja näkyi useina kaatuneina puina ja näky oli kieltämättä aika hurja. 
Mutta koirat tykkäsi hepuloida hiekkarinteitä ylös ja alas. Mikäpä siinä.

Edessä oli 2,3km polkua kohti makkaraniemen tulipaikkaa jossa pitäisin lounastauon.
Polku oli todella helppokulkuista. Matka sujui leppoisasti vesilintuja kuunnellen ja välillä mustikoita napostellen.

Tulipaikka oli siisti ja upea. Kelpasi erinomaisesti lounaspaikaksi. Varsinkaan kun ei siellä ollut ketään muita. No ei aikaakaan kun johan kuului ihmisten ääniä ja sain seuraksi mukavan pariskunnan. Oli kiva vaihtaa kuulumiset ja kokemukset ja sain myös vahvan suosituksen seuraavaksi aikomalle Rokuan kierrokselle. Ja kuulemma Hossaan kannattaisi sieltä suunnata. Hmm...

Lounaan jälkeen oli aika jatkaa vaikka olisihan sitä voinut pidempäänkin turista. Mutta mieli teki poluille.

Alle parin kilometrin jälkeen tultiin taas kohtaan josta edellispäivän reitti kulki, joten "tuttua" maisemaa olikin sitten loppumatka.

Päästiin takaisin leirintäalueelle ja vaikka repussa olikin kahvinkeittovälineet, niin mieli teki istahtaa alueen terassille ja herkutella jonkun makean herkun kera. Olipa huippu reissu!

Kokonaisuutena olen todella tyytyväinen päätökseen tulla tänne ja oli kyllä huikean upea loman aloitus. Siis todella upea paikka ja mielettömän hienot ja hyvin hoidetut reitit tulipaikkoineen joita on todella paljon. Tälle paikalle täysi kymppi. Kannattaa tulla.

Lisää retkeilyalueesta TÄÄLLÄ

Leirintäalueesta lisää TÄÄLLÄ