Melkutin talvella

Sunnuntaina oli ihan mielettömän upea ulkoilukeli. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpömittari oli jossain parissa asteessa pakkasen puolella. Eikä mitään suunniteltua ohjelmaa, joten mahdollisuus lähteä reilulle ulkoilulenkille kuuman kaakaon kera.
Ei muutakun Sirpalle viestiä ja kohta oltiinkin taas menossa.
Suuntana Räysrkälässä sijaitseva Melkutin, oikeammin Iso-Melkutin ja sen kiertäminen.
Olen sen monta kertaa lumettomana aikana jo kiertänyt, mutta jotekin se on vaan yksi mielikohteistani ja sinne voi mennä aina vaan uudestaan ja uudestaan.
Nyt ensimmäistä kertaa lumiseen aikaan.

Parkkipaikalla oli muutama auto, mutta se ei menoa haitannut.
Lähdettiin käppäilemään ja kun autolta päästiin järven rantaan (noin 750m) niin päätettiin lähteä kiertämään järvi vasemman kautta, eli myötäpäivään. Puoleen väliin saakka kuljettaisi varjoisampaa puolta ja loppumatka aurinkoista puolta.

Reitille oli muodostunut jonkinlainen polku, jota oli kohtuu helppo kulkea. Välillä vähän haasteellista, mutta ei mahdotonta.
Hankikanto oli huikea ja koiratkin huomasivat sen heti alussa. Niinpä Kipinä, Häkä ja Udo juoksivatkin aika ajoin pitkin ja poikin metsää. Toki ihan meidän lähellä.

Iso-Melkuttimen ja Vähä-Melkuttimen välissä on hieno silta joka oli onneksemme lumeton ja jäätön. Epäilen, että joku ystävällinen on sitä huollattanut. Ei tarvinut jännittää lipsumista.

Puolivälin jälkeen tulee hieno taukopaikka. On vessat, tulipaikka/laavu sekä mäenpäällä pöytä ja penkit.
Laavulla räksytti iso koira joten kiipesimme pienen mäen päälle pöydän ääreen evästämään.
Kuuma kaakao, kinkku-juustopasteija sekä pätkis suklaalevy. Nam!
Koirille tietty omat eväät, maustevettä ja namipaloja.

Kohta jatkettiin taas matkaa ja ihmettelimme jäällä näkyvää porukkaa.
Useampi ihminen ja läjä jäälohkareita. Jaa, olisko sukeltajia...
Lähes joka kerta kun tuolla käy ulkoilemassa, saattaa nähdä sukellusporukan tavaroineen eräällä laiturilla. Mutta nyt olivat kaivaneet ison avannon vähän pidemmälle rannasta.

Jäimme hetkeksi katsomaan. Ja kun nyt olimme järven sillä puolen missä aurinko paistoi mukavasti, niin siinähän oli tosi lämmin.

Olihan siinä laiturin juurellakin iso avanto.
Vesihän on melkuttimessa älyttömän kirkasta ja pohjan näki selvästi laituriltakin katsottaessa.
Tämä on myös yksi syy miksi täällä käy paljon sukeltajia. Järvi on niin kirkas, että siellä näkee hyvin eteensä sukeltaessa.

Matka jatkui taas ja nyt nautittiin auringosta

Viimeinen pieni metsäpätkä ja sitten oltiinkin taas autolla

Aikaa saatiin kulumaan kolmisen tuntia. Taukoineen. Oli kyllä kertakaikkisen upea keli!