Rapolan linnavuori - Valkeakoski

" Suomen suurimman linnavuoren jyhkeiltä valleilta Vanajavedelle tähyillessäsi tunnet menneisyyden kosketuksen. Muinaiset ihmiset asettuivat Rapolanharjun maisemiin 400-luvulla ja maanittelivat sato-onnea uhrilahjoin, jotka he asettelivat kuppikiviin kovertamiinsa koloihin. Vainajansa nämä esi-isämme hautasivat kiviröykkiöihin harjun kupeeseen. Ennen uutta tuhatlukua komean harjun laki varustettiin linnavuoreksi, turvapaikaksi vihollisen varalta.  Tule Rapolanharjulle eläytymään entisajan asukkaiden tunnelmiin! "

Tällaisen kuvauksen löytää luontoon.fi-palvelun sivulta. En tästä paikasta googlaillut ennakkoon mitään tietoa, joten ummikkona tutkimaan reittiä.
Parkkipaikka on ihan reilun kokoinen ja siitä heti lähtee mukava reitti jota kulkea.
Opastaulu antaa viitteitä mielenkiintoisesta retkikohteesta. Koirat hihnoihin ja menoksi.
Reitti sukeltaa heti metsään jossa kulkee ihan hyvä leveä polku.

Ulkoilijoita on  muitakin mikä ei juurikaan yllätä, sillä onhan tämä pitkästä aikaa jopa hiukan aurinkoinenkin sunnuntai.

Polku kiipeää heti "vuorelle" ja tapaamme siellä vanhan miehen, joka kertoo erään "näköalapaikan" historiasta. Kuinka on tulia sytytetty jotka näkyneet vanajaveden toiseen päätyyn, hämeenlinnan kupeeseen.
No nyt oli puut kasvaneet ja peittävät hyvät maisemat joten mielikuvituksen varaan jää tämä tarina. 

Jatkamme reittiä, aika-ajoin tulee rilaisia opastetauluja mutta ei niitä oikein jaksa lukea. Koska ei nämä maisemat mitään ihmeellisiä kuitenkaan ole.
Nauran, että tämä on taas kohde, jossa turisteja huijataan. Tässäkin pienen pienestä kuopasta keksitty tarinaa entisajan sudenkuopasta. Jep jep! Uskoo ken tahtoo...

Harjun päällä kuljemme ehkä puolet matkasta kunnes reitti kääntyy alas ja takaisinpäin.
Ja pian tulemme laitumien veireen metsänreunaan. Kesäisin täällä on kuulemma lehmiä.

Koska suurin osa muista ulkoilijoista on valinnut lyhyemmät reitit niin koirat saa juosta vapaana ja Hukka innostuukin spurttailemaan laitumen puolelle.Hiukan kyllä erilaiset kyltit huvittaa... 

Tässä Kipinä tutkii uhrikiveä joka tunnetaan myös kuppikivenä. En tiedä miten nuo pienet kupit tuohon on muovautuneet, mutta onhan nuo erikoisen näköisiä. 

Hetken päästä reitti kääntyy taas ylöspäin kohti "vuorta". Ja kappas, tässä on siis muinaisllinna. Jos siis et huomannut. Älä välitä, en minäkään...

Hetken käveltyämme huomaa pensaikkoon hautautuneet kivet. Tarkasti kun tutkii, niin ne näyttävät vanhalta muurilta. Kyllä, ehkä tässä sittenkin on joskus jotakin ollut...

Hetken kuluttua aukeaa pieni komea näköalatasanne. Tokihan pitää kuva ottaa.
Tuulettomana ja aurinkoisena päivänä tässä olisi varmasti mukava pitää evästauko. 

Reitti jatkuu vielä vähän matkaa. Mitään ihmeellistä ei enää vastaan tule. Tai ehkä sittenkin.
Tästä saisi veistettyä vaikka monta kuksaa. Komea pahka!

Vielä ennen laskua vuorelta alas on pieni näköalapaikka ja Häkä malliksi kaiteelle ja räps. 

Saavumme kartanon alueelle ja siihen on veistelty komeita teoksia. Koiratkin niitä ihmettelevät.

Ja lopuksi piipahdamme vielä kartanon "takapihalla".
Vähän huonokuntoiselta tuo näyttää, mutta kuulemma suunnitelmissa on jo sen entisöinti.

Ja niin on tämä kohde nähty.
Ihan käymisen arvoinen paikka ja mukavan ulkoilun sai tehtyä.
Kesällä kuulemma käärmeitä joten koirien kanssa ei silloin ehkä kannata mennä.

Kohteen esite löytyy TÄÄLTÄ

Ja lisää infoa myös luontoon.fi-sivustolta TÄÄLTÄ