Sipoonkorpi

En ollut aiemmin täällä vielä käynyt, mutta nyt oli arkivapaa ja "huono" ulkoilukeli, niin mikäs sen parempi lähteä tutustumaan pk-seudun ruuhkaiseen kansallispuistoon.

Suunnittelin reitin joka lähtisi Kuusijärven ulkoilualueelta bisajärven kautta kalkinpolttajan lenkin ja takaisin ja sille tulisi mittaa noin 15km.
Eli mukaan hyvät eväät ja ei muutakuin menoksi.

Olin alueella noin 10.30 joten ruuhkia ei tosiaan ollut.
Autoja parkkiksella oli kuitenkin paljon, mutta se ilmeisesti johtui viereisen kahvilan aukiolosta. Tai ainakin sinne tuli ja meni kokoajan ihmisiä.
No, ei muutakuin koirat autosta, reppu selkään ja matkaan. Reittejä risteili sinne ja tänne ja lähdin kulkemaan oranssia "ranta-reittiä" pitkin kohti kansallispuistoa.

Alkumatka oli selkeää hiekkatietä jota oli helppo talsia.

Pian tultiin Sudentassu-sillalle joka on ikäänkuin portti varsinaiseen kansallispuistoon.
Odotin näkeväni vähän hienomman sillan, mutta enpä nyt tiedä...

No, sillan toisella puolen tie jatkui jonkin matkaa kunnes "sukellettiin" metsään.
Heti alkumatkasta jo kävi selväksi, että tällä reitillä liikkuvat myös maastopyöräilijät. Ikävä kyllä...

Parin kilometrin jälkeen tulin Bisajärven taukopaikalle. Siitä lähti raput ylös kalliolle, jossa varsinainen taukopaikka sijaitsi.

Tässä ei vielä viitsinyt taukoa pitää vaan lähdettiin polkua eteenpäin.
Edessä oli 2,2km metsäpolkua kunnes tultaisiin kalkinpolttajan polun alkupisteeseen.
No, tämä reilu 2km olikin sitten ihan hirveetä kulkea juurikin niiden maastopyöräilijöiden takia. Polut oli todella kuraisia ja hiukan hankala kulkea.

Mutta selvittiin suunnilleen kuivin jaloin. Pieni juomatauko ja sitten oli edessä 4,8km rengasreitti.

Reitti oli aiempaa humattavasti mukavempi kulkea ja aika pian tultiin Kalkkiruukki-taukopaikalle jossa päätin pitää lounastauon.

Kun eväät oli syöty, matka jatkui hyvää sorastettua polkua pitkälle toista kilometriä.

Tasakallion taukopaikan jälkeen reiti lähti melko jyrkästi kalliorinnettä alas ja hetken päästä ylös.
Mutta vaikka vähän hengästytti, niin sitä oli helpohko kuitenkin kulkea.

Noin pari kilometriä kuljettiin autotien vierustaa, mutta tämä on päättyvä tie ja sen vierellä vain muutamia asuntoja joten vilkasta ei ollut.

Ja sitten tultiinkin ympyrän alkupisteelle ja paluumatka kuusijärveä alkoi.
Mutta päätin kulkea hiihtobaanaa pitkin joka toki sekin oli fillareilla pehmennetty mutta silti sata kertaa miellyttävämpi kulkea kuin mutainen polku metsässä.

Pian tultiinkin Bisajärvelle ja siitä kuusijärven alueelle ja takaisin autolle.

Reitille tuli lopulta mittaa 14,99km ja saatiin kulumaan melkein 5 tuntia.

Periaatteessa ihan ok reissu, mutta nuo mutaiset polut kyllä vähän ärsytti.

No, tulihan käytyä.

Lisää alueesta voit lukea TÄÄLTÄ