tiistai 20. elokuuta 2019

Mallan luonnonpuisto - Kilpisjärvellä

Haltin vaellukselta palattua lähdin erään vaelluskaverin kanssa "pienelle" päiväretkelle Mallan luonnonpuistoon.
Päätettiin mennä Malla-laivalla ensin lähelle kolmen valtakunnan rajapyykkiä ja sieltä kävellä kohti kilpisjärveä.
Reittikuvauksesta saa ehkä vähän lyhyemmän kuvan kuin mitä ainakin meille kilometrejä koitui.
Monessa paikassa puhutaan, että rajapyykiltä luonnonpuiston parkkipaikalle on noin 11km ja siihen lisää 3km jos kulkee sillä malla-laivalla. Eli 14km. Kuulostaa varsin helpolta.
Mutta siitä puuttui reilut pari kilometriä kun tekee piston pikku-mallan huipulle sekä kävelee parkkialueelta vielä retkeilykeskukselle. Eli meille kilometrejä tuli 20. Aikaa saatiin kulumaan jotain 8 tuntia kun ei pidetty mitään kiirettä ja välillä pysähdyttiin kunnon tauoille.
Mutta voi jehna, olihan hieno reitti! Suosittelen todellakin kulkemaan tämän!
Ja varsinkin näin upeassa kelissä!
Tämä laiva lähtee ihan retkeilykeskuksen tuntumasta, kestää puoli tuntia ja maksaa 20€ jos kulkee vain yhteen suuntaan kuten me. Koirat ilmaiseksi.


Tältä näyttää kun pääsee laivalla perille. Siellähän se Saanakin taustalla häämöttää




Ja sitten vaan jalkaa toisen eteen. Erinomaisen hyvää hiekkapolkua pitkin ensimmäinen 3km sinne rajapyykille. Tavallaan tällä pätkällä ei ole juuri mitään nähtävää, vain leppoisaa tallustelua.



Ja vähän varkain se rajapyykki sitten tuleekin vastaan. No onhan nuo taustalla näkyvät norjan vuoret ihan huikean upeat! Terävin ja korkein kärki kuvissa keskellä taitaa olla Barras-tunturia.






Aikamme fiilisteltyä lähdimme jatkamaan reittiä. Nyt hiekkatie muuttui normaaliksi poluksi. Välillä metsäistä, välillä paljasta. Mutta hyvä siellä oli ihmisen kulkea. (ja myös koiran)





Matka oli loivaa nousua. Hiki tuli kun aurinko paistoi, mutta mukavahan siellä oli kulkea.
Jossain kohtaa nousimme selvästi puurajan yläpuolelle ja voi jehna kun maailma taas avautui.


Matka jatkui ja tultiin iso-mallan juurelle. Tai no, iso-mallaa taisi koko polku olla mutta kohtaan josta selvästi tunturi lähti nousemaan jyrkemmin ylös. Onneksi polku ei mennyt sinne vaan kulki siellä alempana.
Mutta kuultiin lintujen ääntä, ei mitään pikkulintujen vaan selvästi isomman linnun. Ja siellä kaukana näki kuinka joku iso liiteli tunturin päällä. Kotka? Haukka? Joku...
Ääni oli vaikuttava ja välillä pysähtelimme katsomaan ja näimme toisenkin liitelijän.
Ja samassa niitä lentelikin jo useita. Oliskohan 5 tai 6 lentänyt suunnilleen samaan kohtaan kallionkielekkeelle ja takanamme tullut seurue sai napattua hyvän kuvan yhdestä linnusta. Kyllä se joltain haukalta kovasti näytti. Myöhemmin selvisi, että ne oli Piekanoja. Veikkasimme että kyseessä oli lentokoulussa ollut poikue. Huh! Olispa ollut kiikarit matkassa. Vaikka hienoa ne oli nähdä kaukaakin.

Maltoimme jatkaa matkaa ja pian tultiin Kitsiputoukselle. Olisi kyllä ollut huikean paljon upeampi jos sieltä olisi virrannut vettä kunnolla. Nyt näkymä jäi vähän latteaksi...




Mutta kiipesimme aika ylös putouksen reunalle ja pidettiin evästauko. Ylös kiipeämistä en hirveästi suosittele, etenkään koiran kanssa. Pikkuisen alkoi jännittämään lähes pystysuoraa seinämää kiipeäminen. Tosin siihen oli muodostunut jo polku. Mutta irtohiekka teki etenkin alastulosta kohtuullisen jännittävää. Mutta olihan sielläkin taas upeat maisemat ja upea keli!





Putoukselta kun lähtee, on edessä pienen pieni "kivihelvetti" mutta eihän se ollut mitään aiempaan Haltin kivihelvettiin. Ehkä talvella ihan aiheellinen varoituskyltti.




Pienen tallustelun jälkeen tultiin aukealle paikalle jossa on vanha sodan-aikainen saksalaisten rakentama korsu. Se on pari vuotta aiemmin kunnostettu.
Ympäristössä on jonkinverran muuta vanhaa "sotaromua", lähinnä kuitenkin vanhojen korsujen jämiä.





No sitten taas pienen tallustelun jälkeen tuli risteys josta lähti polku pikku-mallan laelle. Olihan sinne mentävä vaikka nyt jo tuntui vähän jaloissa.
Ja kyllähän sekin taas kannatti... Nää maisemat on vaan mykistäviä! Ja livenä vieläkin upeampia!
Jos nyt joku ei tiedä, niin taustalla Saana ja sen alapuolella näkyy hyvin autotie ja retkeilykeskus. Kilpisjärven "city" on suunnilleen minun pään takana tässä ensimmäisessä kuvassa.







Mutta niin vaan alkoi matka alaspäin. Pian oltiinkin taas puurajalla ja siitä sukellus metsään.




Ja sitten parkkipaikan läpi, enää pari kilsaa retkulle ja huh, päivä pulkassa. 20km tuli talsittua, mutta todellakin kannatti! Ja ehdottomasti menisin uudestaankin.


Lisää infoa kohteesta löytyy TÄÄLTÄ

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti