Ruka - Pyhävaara

Lauantaina iltapäivästä pilvet väityivät ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Mietin vaihtoehtoiset reitit ja kävin vielä Rukan infossa kyselemässä polkujen kuntoa. Päädyin lähtemään Pyhävaaralle, Pyhän Jyssäys-reitille. Matkaa olisi yhteensä noin 6km.
Olen kerran tämän reitin yrittänyt kiertää, mutta silloin en löytänyt reitin lähtöpistettä ja ilman lumikenkiä olin reittä myöten hangessa. kartasta löysin autolle paikan lähempää pyhävaaraa ja iipesin silloin oikoreittiä. Mutta nyt sain paremmat ohjeet ja polun piti olla hyvä kulkea myös ilman lumikenkiä. Sinne siis.

Heti alkumatkasta näyttikin hyvälle, melko leveää ja hyvin tallautunutta polkua. Ja mikä keli! Ai että!

Moottorikelkkojen äänet kuului aika läheltä ja hupsis, melko "pun takaa" tulikin risteys polulla, siinä kulki moottorikelkkaura. Siitä vaan yli ja hyvin merkitty kävelyreitti jatkui heti kelkareitin toisella puolen.

Aurinko paistoi ja lämmintä riitti.

Kyllähän tällainen loivaa nousua kapuaminen pistää hikoiluttamaan kun on varustautunut toppahousuilla ja toppatakilla... Ehkä vähempikin olisi riittänyt. Mutta toisaalta, ei tuolla perillä ollut ihan liian kuuma kun taukoa piti...

Ylhäällä ei ollut muita joten ihan sai rauhassa fiilistellä päivää. Ai että mä nautin!
Tännehän pääsee helposti myös suksilla jos tykkää niillä kulkea. Mutta itse olen enempi jalkaisin kulkija.
Pitihän ylhäällä ottaa myös selfie. Pikkuisen punottaa posket...

No, sitten tauon jälkeen reitti lähti jatkamaan alaspäin. Hetken aikaa oli vielä upeita maisemia ja Rukan kukkulakin näkyy hyvin.

Alamäessä ihmeteltiin menninkäisen pesiä. Tämä on minun antama nimitys kuusikoiden juurille tulevista lumihaudoista.

Loppumatka vain taas fiilisteltiin upeaa keliä ja hyvin kuljettavaa reittiä.

Tosiaan jos hiihtaa tahtoo, niin hyvät ladut täällä kulkee. Kyllä seison tässä kohtaa ladulla... Koska tämä kävelyreitti kulkee parissakin kohdassa latujen yli.

Pari tuntia reissuun meni ja kilometrejä kertyi hiukan yli 6. Ihan huikean hyvä reitti. Suosittelen!

Tarkemmat speksit reitistä löytyy TÄÄLTÄ

Riisitunturi - Riisin Rääpäsy

Huhtikuu 2019
Vihdoin koitti se hetki kun pääsin yhteen pitkään haaveilemaani kansallispuistoon. Eli Riisitunturin kansallispuistoon.
Olen joitain kertoja Rukalla ollut, mutta en koskaan täällä vielä käynyt joten odotukset olivat kovat. Olinhan lukenut ja googlaillut alueesta toki paljon.
Säätiedotuksen mukaan lauantain piti olla kokonaan aurinkoinen päivä, eli mikäs sen parempaa. Ensimmäisenä reissuna tällä lomaviikolla siis sinne.
Aamupalaa syödessä mietin evästystä, että saattaisin olla reissussa useamman tunnin. Sillä nyt ei ollut aikatauluja. Nauttisin koko rahalla...
Lädin liikenteeseen aamulla vähän yhdeksän jälkeen ja taivas oli täysin pilvien peitossa. WTF! En siis ajatellut lähtiessä tarkistaa tuoreimpia säätietoja.
No, matkaa oli jotain 30-40km majapaikasta ja siinä ajaessa mietin vaihtoehtoista reittiä tälle päivälle. Joku mikä ei kiipeisi tunturille, joten hyvillä maisemilla ei niin olisi väliä.
Oulangan kansallispuistossa olisi parikin hyvää reittiä ollut, mutta päädyin kuitenkin riisille. Koska säätiedotuksen mukaan ennen puolta päivää alkaisi pilvet rakoilemaan. Ja koska niin kovasti sinne halusin.

Reittien lähtöpisteet löytää helposti ja perillä on ihan reilun kokoinen parkkipaikka.
Olihan siellä joku muukin lisäkseni. Oliskohan ollut 4 autoa.

Olin katsonut kaksi sopivaa reittiä ennalta. Riisin Rääpäsy, joka olisi vähän yli 4km ja sitten Riisin Rietas joka olisi reilun 10km.
Nuo alle 5km:n lenkit on vähän liian lyhyitä, mutta koska molemmat alkoivat samasta paikasta ja osan matkaa kulkivat samaa polkua, niin päätin jättää päätöksen siihen kunnes polut erkanisivat.

Reppu selkään ja koirat flexeihin ja ei kun matkaan.

Polku oli hyvin tallattu vaikka ennakkoon mietin,että lumikengät olisi ehkä kannattanut olla matkassa.
Alkumatka kuljettiin kuusimetsässä. Ja täältä on myös ne lukuisat huikeat tykkylumikuvat joita joka talvi facessa näkee.

Melko pian alkoi puut harvenemaan ja sumu sakeentumaan. Pöh!
Tuuli yltyi mutta mitään ei nähnyt. Tiesin kuitenkin, että aletaan tulemaan tunturin laelle.
Ja voi jestas. Voin kuvitella kuinka upea maisema olisi jos vaan olisi jotain nähnyt!

No eihän se auta... Jälleen kerran piti mielessäni kiittää huippuhyviä opastolppia. No toki aika hyvin polkukin oli tallattu vaikka se tuolla laella osin peittyikin.
Mutta siis tuolla jos olisi sumussa lähtenyt harhailemaan, niin saattaa olla, että äkkiä olisi tullut äitiä ikävä.
Olin jo matkalla päättänyt että en kuitenkaan talsi sitä 10km:n lenkkiä vaan menen nyt lyhyemmän ja tulen paremmalla säällä sitten uudestaan.
Tulin reittien risteyskohtaan ja siitä lähti polku laskemaan tunturista alas ja hetken päästä saavuinkin jo riisin autiotuvalle.

Pidettiin pieni tauko tuvassa ja sen jälkeen jatkettiin polkua ensin metsään ja pian oltiinkin takas parkkiksella.
Olipa iso pettymyt kun oli niin huono keli. Eli todellakin jää hampaankoloon...
Ja tämä kuva sopii kyllä pisteeksi iin päälle! Paska reissu mutta tulihan tehtyä!

Riisitunturin reittejä tarkemmin TÄÄLLÄ