Vihdoin koitti se hetki kun pääsin yhteen pitkään haaveilemaani kansallispuistoon. Eli Riisitunturin kansallispuistoon.
Olen joitain kertoja Rukalla ollut, mutta en koskaan täällä vielä käynyt joten odotukset olivat kovat. Olinhan lukenut ja googlaillut alueesta toki paljon.
Säätiedotuksen mukaan lauantain piti olla kokonaan aurinkoinen päivä, eli mikäs sen parempaa. Ensimmäisenä reissuna tällä lomaviikolla siis sinne.
Aamupalaa syödessä mietin evästystä, että saattaisin olla reissussa useamman tunnin. Sillä nyt ei ollut aikatauluja. Nauttisin koko rahalla...
Lädin liikenteeseen aamulla vähän yhdeksän jälkeen ja taivas oli täysin pilvien peitossa. WTF! En siis ajatellut lähtiessä tarkistaa tuoreimpia säätietoja.
No, matkaa oli jotain 30-40km majapaikasta ja siinä ajaessa mietin vaihtoehtoista reittiä tälle päivälle. Joku mikä ei kiipeisi tunturille, joten hyvillä maisemilla ei niin olisi väliä.
Oulangan kansallispuistossa olisi parikin hyvää reittiä ollut, mutta päädyin kuitenkin riisille. Koska säätiedotuksen mukaan ennen puolta päivää alkaisi pilvet rakoilemaan. Ja koska niin kovasti sinne halusin.
Reittien lähtöpisteet löytää helposti ja perillä on ihan reilun kokoinen parkkipaikka.
Olihan siellä joku muukin lisäkseni. Oliskohan ollut 4 autoa.
Olin katsonut kaksi sopivaa reittiä ennalta. Riisin Rääpäsy, joka olisi vähän yli 4km ja sitten Riisin Rietas joka olisi reilun 10km.
Nuo alle 5km:n lenkit on vähän liian lyhyitä, mutta koska molemmat alkoivat samasta paikasta ja osan matkaa kulkivat samaa polkua, niin päätin jättää päätöksen siihen kunnes polut erkanisivat.
Reppu selkään ja koirat flexeihin ja ei kun matkaan.
Alkumatka kuljettiin kuusimetsässä. Ja täältä on myös ne lukuisat huikeat tykkylumikuvat joita joka talvi facessa näkee.
Tuuli yltyi mutta mitään ei nähnyt. Tiesin kuitenkin, että aletaan tulemaan tunturin laelle.
Ja voi jestas. Voin kuvitella kuinka upea maisema olisi jos vaan olisi jotain nähnyt!
Mutta siis tuolla jos olisi sumussa lähtenyt harhailemaan, niin saattaa olla, että äkkiä olisi tullut äitiä ikävä.
Olin jo matkalla päättänyt että en kuitenkaan talsi sitä 10km:n lenkkiä vaan menen nyt lyhyemmän ja tulen paremmalla säällä sitten uudestaan.
Tulin reittien risteyskohtaan ja siitä lähti polku laskemaan tunturista alas ja hetken päästä saavuinkin jo riisin autiotuvalle.
Pidettiin pieni tauko tuvassa ja sen jälkeen jatkettiin polkua ensin metsään ja pian oltiinkin takas parkkiksella.
Olipa iso pettymyt kun oli niin huono keli. Eli todellakin jää hampaankoloon...
Ja tämä kuva sopii kyllä pisteeksi iin päälle! Paska reissu mutta tulihan tehtyä!
Riisitunturin reittejä tarkemmin TÄÄLLÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti