Pieni Karhunkierros

Juumassa sijaitseva Pieni Karhunkierros on vähän niinkuin aina käytävä kokeilemassa jos Rukalla on.

En muista monesko kerta tämä minulle on, mutta en silti vielä koskaan ole kiertänyt koko reittiä joka on 12km pitkä. Yleisimmin olen kulkenut lähtöpisteeltä Myllykoskelle ja sieltä takaisin.
Tällä kertaa pääsin sentään jo vähän pidemmälle, Siilastuvalle saakka. Matkaa edestakaisin tuli noin 7km ja se oli oikein sopiva päiväretki.

Luntahan oli huhtikuun alussa vielä ihan reippaasti (olin täällä 8.4.19), mutta polut hyvin tallattuja ja tämän pystyi kulkemaan ihan tavallisilla talvikengillä. Tosin suosittelen nastakenkiä jos tänne kevät-talvella lähtee. Muutama jyrkempi nousu oli aika helppo kavuta kun ei tarvinut jännittää kenkien lipsumista.

Myllykoskelle saakka reitti oli tuttu mutta silti kiva käveltävä. Useampikin porukka tuli vastaan ja tästä reitistä voisikin sanoa, että tämä on ehkä Oulangan Nuuksio. Et koskaan ole siellä yksin :)

Myllykosken jälkeen päätin lähteä jatkamaan matkaa kohti jyrävänkoskea.

Reitti jatkui erittäin helppokulkuisena. Nyt ei enää ihmisiä näkynyt, sillä yleensä suurin osa putoaa reitiltä pois ensimmäisen tulipaikan kohdalla. Nyt saattoi vaikuttaa myös se, että olin liikenteessä vasta reilusti puolen päivän jälkeen.

Aallokkokoski oli kyllä vaikuttava näky. Ja kosken kuohun kuuli hyvän matkaa ennenkuin mitäänn edes näki.
Ja sitten kun näki, yllätyin huikeista maisemista. Olinkin aika korkealla.

Matka jatkui ja lähti pian laskemaan jyrkästi alaspäin.
Häkä odottelikin pian meitä alhaalla mutta sen sijaan Kipinä jäi turvaamaan selustan ja tuli hyvän matkaa minun takana. No, alas päästiin ja hetipian tultiikin siilastuvalle.

Olipa kiva paikka syödä eväitä. Pari talitinttiä tuli kärkkymään herkkupaloja, mutta koirat ei tuntunut millään ymmärtää, että kaiteen päälle laitetut muruset oli linnuille eikä heille. (Heillä oli ihan omat eväät matkassa)

Keli oli sen verran kehno, että päätin lähteä samaa reittiä takaisinpäin, vaikka tästä nyt olisi helposti jatkanut matkaa eteenkin päin. Ehkä sitten seuraavalla kerralla...
Mutta siinä jyrkässä mäessä, joka nyt mentiin ylöspäin, tuli kuukkeli visertelemään minulle.
Kaivoin repusta koirien nameja, kun ei enää ollut muuta. Murustin niitä käteeni ja tarjosin oksalle.
Taas koirat oli sitä mieltä, että HEIDÄN nameja ja kiehnäsivät siinä jaloissani.
Hätistelin niitä vähän sivummalle ja hetken päästä kuukkeli alkoikin tulla lähemmäksi.
Melkein pidätin henkeä ja kohtahan se tapahtui. Kuukkeli lensi kämmenelle, otti nopeasti namin ja lensi lähioksalle syömään. Huh! Olipa kokemus! Ja sitten se tuli uudestaan ja uudestaan. Minulla melkein kädet tärisi, yritin kaivaa puhelinta että olisin saanut tilanteen ikuistettua mutta en ihan onnistunut. Mutta oli kyllä hieno kokemus!

Matka jatkui ja yhdessä risteyksessä ajattelin lähteä oikomaan, eli jättäisin myllykosken väliin ja kiertäisin sen toista kautta. Lähdin seuraamaan kelkkauraa.
Kipinä löysi kuusen alta aarteen, mutta en antanut syödä sitä.
Joku, ehkä varis tms. oli päässyt hengestään.

Pian olinkin taas autolla. Reilu pari tuntia sain kulumaan ja melkein 7km tuli taas talsittua.
Voin suositella.

Ja jos kiinnostaa, niin tarkemmat speksit reitistä TÄÄLLÄ