Koska oli arki, niin uskalsimme lähteä koirien kanssa Kintulammin retkeilyalueelle. Tämähän on Vuoden 2020 retkikohde ja sen vuoksi varsinkin viikonloppuisin todella ruuhkainen.
Ajoimme Lähinnä Saarijärveä sijaitsevalle P2 alueelle. Parkissa oli useampi auto muta ei annettu sen haitata meidän retkeä.
Päätimme kiertää koko alueen ulkoreunoja niin, että kulkusuunta olisi myötäpäivään.
Maasto oli helppokulkuista eikä siellä oikeastaan ihmisiä näkynyt.
Eksymisen vaaraakaan ei ollut, vaikka alueella polkuja risteilee paljon, niin suunnilleen kun tiesi mihin oli menossa, niin opaskylteistä pystyi helposti ottamaan oikean suunnan.
Noin 3km:n päässä oli kaukaloistenkallion tulipaikka. Vähän alkoi jo nälkä olla ja koska tässä ei ollut ketään, me jäätiin siihen. Nuotioon tulet ja makkarat lämpimiksi.
Tämä oli kyllä hieno paikka ja voisin suositella telttapaikaksikin. Tiedä vaikka tulisin sinne vielä itsekin.
Matka jatkui kohti Kirkkokiven tulipaikkaa. Tämä on "se" tulipaikka, jolla Kintulammia eniten mainostetaan. No jaa... Huonolla kelillä varmasti oikein kiva paikka paistaa makkarat, mutta jotenkin kolkko tuo oli.
Vieressä varsinainen kirkkokivi jonne oli tehty ikäänkuin alttari. Ihan komea iso kivi.
Matka jatkui, hyvin pian ohitettiin P1 alue sekä Kortejärven tila
Siitä sitten jälleen sukellus metsään. Tällä pätkällä oli maasto vaihtelevaa ja hienoa.
Ja kuin huomaamatta, tultiinkin jo itse Kintulammin majalle. Jos se on tyhjä, voi piipahtaa pihassa, jos se on varattuna, retkireitti kiertää paikan ihan vierestä.
Nyt siis piipahdus siinä pihassa. Oli hieno paikka sekin.
Tästä parkkipaikalle oli alle kilometri, se kuljettiin tasaista hiekkatietä. Muutama auto oli vaihtunut, mutta ei silti ollut ruuhkaa. Jokunen ihminen nähtiin Kaukaloistenkallion tulipaikalla, mutta kävellessä ei ketään.
Reitille tuli mittaa 8,2km ja kävelyyn kulutettiin aikaa 2,5h.
Hieno paikka, voin suositella!
Kohteesta lisää TÄÄLLÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti