Olin varautunut useamman yön reissuun, mutta en sen tarkemmin mitään suunnitellut. Kelien puolesta oli oikein mukavaa ulkoilua tiedossa. Aurinkoa ja lämmintäkin.
Ajoin kansallispuiston luontokeskuksen parkkipaikalle, joka oli puolen päivän jälkeen jo aivan täynnä. Mutta sain kuitenkin autoni parkkiin.
Porukkaa oli liikkeellä paljon, mutta en antanut sen haitata.
Tein suunnitelman, että kävelen ensin Koverolle saakka (noin 7,5km) ja katson siellä sitten miten jatkan.
Hyvin merkitty reitti oli vaihtelevaa metsää, välillä vähän juurakkoista, välillä tasaista ja välillä myös pitkoksia.
Korkeuseroja ei ihan hirveästi ollut, joten siinä mielessä leppoista talsimista.
Kuljeskelin aika verkkaisesti ja pysähtelin pitämään pieniä taukoja aika-ajoin. Ja lähes jokaisen tauon aikana minut ohitti jokunen retkeilijä.
Oli kiva huomata, että todella monella on täydet rinkat matkassa, eli yöpyjiä olisi reilusti.
Koveron tulipaikka oli vähän ehkä ankea. Se ei juurikaan houkutellut majoittumaan ja lisäksi siihen eräs isohko perhe viritteli telttaansa ja heillä räksyttävä koira. Vaihdoin muutaman sanan toisen yksinretkeilijän kanssa jolla oli aikomus mennä vajaan parin kilometrin päässä olevalle haukilammelle. Hän kertoi siellä olevan paljon tilavampi ja hienompi paikka, joten minäkin päätin jatkaa sinne.
Koverolla on myös perinnetila jonka pihan läpi retkeilyreitti kulkee. Mutta nythän piha oli autio, koska korona...
Haukilammen tuli- ja telttapaikka oli tosiaan hieno ja sinne olikin jo muutama teltta pystytetty. Mutta kyllähän sinne hyvin mahtui vaikka mukana oli kolme koiraakin.
Sain teltalle kivan paikan ja rakensin leirin valmiiksi.
Pitkin iltaa porukkaa valui paikalle enemmänkin ja laskin aamulla ainakin 10 telttaa plus muutama riippumattoilija.
Mutta vaikka porukkaa olikin "tosi paljon" oli siinä silti tosi rauhallista ja väljää. Suurin meteli yöllä lähti joutsenista ja käestä :)
Yöllä lämpötila laski lähelle nollaa ja sheltti hiukan paleli, mutta göötit eivät. Häkä kaivautuikin viereeni makuupussiin aamuyöstä. Göötit jatkoivat tyytyväisinä koirien makuupussin päällä.
Muutoin meillä oli teltassa oikein hyvin tilaa ja mukava nukkua.
Aamu valkeni ihanan aurinkoisena. Heräiltiin rauhassa ja keitin aamukahvit ja söin puuro aamiasen ja mietin päivän jatkoa.
Vaihtoehtoja oli kolme. Kävelisinkö saari-soljanen alueelle seuraavaksi yöksi, vai menisinkö liesijärvelle. Kumpaankaan ei ollut kovin monen kilometrin matka. Päätin lähteä kävelemään ja matkalla risteyskohdissa tekisin vasta päätöksiä, että minne jatkan.
Ensimmäisessä risteyksessä päätin unohtaa saari-soljasen. Melko pian tuli seuraava risteys ja kun kello oli vasta alle puolen päivän, niin päätin unohtaa liesijärvenkin. Koska olisin siellä ihan pian ja mitä tekisin koko pitkän päivän. Istuisin tai makoilisin paikoillani. Äh, jospa sittenkin kävelisin autolle saakka.
Piipahdin matkalla honkaniemen tulipaikalla ja virittelin trangialla jauhelihakeiton.
Siinä lammen rannalla oli varsin mukava viettää pitkä tauko. Tosin yksin ei tarvinut olla, ihan pian perässäni sinne tuli ensin yksi pariskunta ja hetken päästä seuraava.
Kovasti ihmetystä aiheutti koirani, jotka eivät juurikaan muita ihmisiä noteerannut.
Matka jatkui ja jonkun matkaa kuljettiin helppokulkuista leveetä ja tasaista polkua/tietä.
Viimeinen 3 kilometriä alkoi tuntua tosi raskaalta kulkea. Aurinko paistoi jopa kuumasti ja rinkka painoi selässä.
Lopulta päästiin autolle ja aloitettiin kotimatka.
Olipas huippu reissu vaikka se lopulta jäikin vain yhteen yöhön. Mutta ehdottomasti tulen toistekin.
Oman retken kilometrejä ei ole tallessa, koska polar ei taivu useamman päivän vaellukseen näköjään. Mutta kartalta laskettuna 17,5km.
Seitsemisestä tarkemmin TÄÄLLÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti