Lauantaina oli aikomus tehdä eväsretki Kätkätunturille. Sinne siirtymiseen ei autoa tarvittaisi vaan tästä kämpiltä olisi noin kilometrin matka reitin alkuun.
Kasa juotavaa ja evästä reppuun ja mars matkaan.
Lunta ei tällä reissulla ollut yhtään...
Alkupätkä kuljettiin leveää pururadanpohjaa ja sitten kaarrettiin metsään.
Reitti oli hyvin merkitty vaikkakin parissa kohdassa piti oikein miettiä, että mikä polku on fillareille ja mikä kävelijöille ja mikä on molemmille.
Metsäiselle osuudelle siirryttäessä alkoi itikatkin vaivata. Juomatauolla ne todella hyökkäsivät kimppuun.
Itse pärjäsin t-paidassa ja puolikkaissa housuissa kohtuullisen hyvin kunnes tultiin puron ylitykseen...
Kosteikossa tunnetusti itikat viihtyvät varsin hyvin ja sen kyllä koki. Ne tunki korviin, silmiin ja suuhun. Voi pentele. Niki alkoi hermostumaan ja yritti juosta kilpaa koirien kanssa itikoita karkuun. Onnistumatta kovinkaan hyvin.
Tultiin risteyskohtaan ja kysyin, että mitä tehdään. Jatketaanko ylös tunturiin vai luovutetaanko ja palataan kämpille. No ei ollut vaikea arvata, käännyttiin cityyn vievälle polulle.
Pois metsästä kun päästiin, niin itikatkin hävisivät. Olipa harmittavaa.
Tämä reitti voisi olla kiva kulkea joskus myöhemmin, kun ei enää itikoita olisi. Eli ehkä elkokuun lopussa tai syyskuun puolella.
Tunti vierähti ja kyllä me reilu 4km kuljettiin kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti