Taivaskeron kierros, Pallastuntureilla 6.8.2020

Torstaina otettiin auto alle ja ajeltiin Leviltä Pallastuntureille. Ajomatkaa noin 40min. Ei paha.
Pakattiin mukaan erikseen päivärepullinen tavaraa, sekä erikseen kamat telttailuyötä varten. 
Suunnitelma oli sellainen, että ensin kierretään Taivaskeron kierros ja sen jälkeen ajettaisiin Pallasjärven punaiselle hiekalle telttailemaan.

Ensimmäisenä tehtiin visiitti luontokeskuksessa. Näissä olen ottanut tavaksi aina piipahtaa tutkimassa mitä mielenkiintoista niistä löytyy. Ja hyvin usein kyselen vinkkejä tai vahvistuksia omiin suunnitelmiin. Kuten myös nyt.
Meidän päivän suunnitelma kuulosti oikein hyvältä, saimme vinkin kiertää reitti myötäpäivään, jolloin alkuun olisi kaikki kiipeäminen ja lopun kilometrit saataisiin laskea helppokulkuista hiekkatietä kun oltaisiin jo aika puhki. 
Punaiselle hiekalle kannatti kuulemma ehdottomasti mennä, mutta siellä saattaisi olla tosipaljon telttailijoita, joten saatiin myös vinkki paikasta, jota ei kovin yleisesti mainosteta. Mikäli siis ei sinne punaiselle hikalle mahduttaisi.

Eli ei muutakuin päiväreppu selkään ja kohti tunturia. Keli oli todella suotuisa, hetken mietittiin vaihdetaanko shortsit jalkaan, mutta päätettiin mennä kuitenkin pitkillä housiuilla. Sillä aika usein ylhäällä kuitenkin tuulee. No takit jätettiin kuitenkin autoon.
Tässä näkyy suunta, eli tuonne keskelle tunturia kohti polkua ja siitä yls olisi reitti. Huikeaa!

Eksymisen vaaraa ei ollut, polku oli selkeä ja sitä oli aika helppo kiivetä. Ensimmäinen pieni juomatauko pidettiin kuitenkin jo tosi nopeasti. 
Toinen juomatauko vähän edellisestä ylöspäin ja kuten Niki sanoi, niin siihen olisi voinut vaan jäädä istuskelemaan vaikka koko päiväksi ja katelemaan huikeita maisemia. Ai että!

Vaikka polku oli välillä hiukan kivikkoinen, niin siinä oli melko helppo silti kulkea.
Tosi paljon tuli ihmisiä meitä vastaan ja mietinkin, että olisiko kuitenkin pitänyt kiertää reitti toisinpäin.
Toisaalta ehkä aavistuksen helpompi kivikkoa on mennä ylöspäin kuin tulla alaspäin.

Reilun 2km:n kohdalla oli risteys, josta oikealle jatkui varsinainen reitti, mutta suoraan jatkaessa mentäisiin kohti Laukukeroa (763m) ja mehän tietty päätettiin tehdä visiitti sinne.
Kaukana näkyy hiekkainen alamäki, jota pitkin mekin vielä mentäisiin.

Laukukeron päältä ei päässyt mitenkään jatkamaan viisaasti Taivaskeroa kohti, joten oli palattava samaa reittiä risteyskohtaan.
Sitä ennen syötiin kuitenkin eväsleivät siellä ylhäällä.
Ja taas Nikin sanoin, eipä ole ikinä syöty eväitä näin hienoissa maisemissa. 

Risteyskohdasta lasketeltiin hetken matkaa alaspäin kunnes taas alkoi kipuaminen ylöspäin.
Tätä pitkää kivikkoista nousua oltiin jo hetken aikaa katseltu, että se meidän edessä olisi.
Kunnon juomatauko ja sen jälkeen suunta taas ylös.

Vastaantulijoita oli vähän väliä ja tehtiin huomioita, että aika moni oli naama nurinpäin. Liekö syynä ollut liian vähän nestettä tai huonot ja vähäiset eväät. Toki saattoi myös vaikuttaa kivikkoinen alastulo...

Mutta sitten päästiin perille. Taivaskeron huipulle. 810m korkeutta ja jestas mikä fiilis!

Vasta tällä huipulla piti laittaa pitkähihaiset päälle, muutoin koko matka oli tultu t-paidassa. 

Ja huipulla myös viivyttiin hiukan pidempään kun nyt sinne saakka päästiin. Matkaa tänne oli kertynyt noin 5,5km. Säästettiin tänne viimeiset eväät ja koska tästä eteenpäin olisi pelkkää alamäkeä, ei juotavaa tarvinut ihan hirmuisesti enää säästellä.

Tosiaan alamäki alkoi, alkumatka oli vielä kivikkoista, mutta aika helppokulkuista, jopa 2 koiraa flexeissä meni kivuttomasti. Mutta hiekkatielle kun päästiin, niin jäljellä oli 3km leppoisaa laskua.
Tässä kohtaa myös tajusi vinkin kiertää reitti juurikin näinpäin. Jalat alkoi vähän olemaan jo hapoilla ja raskaat, joten jo nyt viimeinen 3km olisi pitänyt puikkelehtia kivikossa alaspäin, niin olisi ehkä itselläkin ollut naama nurinpäin. 

Mutta mitä kaikkea täällä näkikään, vastaan tuli 3 nuorta mietsä, ensimmäisellä selässä lumilauta, toisella selässä sukset ja kolmas ilmeisesti toimi kuvaajana ja tavaroiden roudaajana. He polkivat fillareilla puuskuttaen mäkeä ylös ja minun oli pakko sen verran kysyä, että meinaako he laskea alas? Vastaus oli, että yrittävät ainakin ja suunta oli kohti pyhäkurua. Voi jehna, se olis ollu kiva nähdä. 

No, me jatkettiin talsimista ja pari kilometria ennen maalia kuulin Nikiltä (10v) ensimmäisen kerran, että nyt on muuten jalat aika poikki. 

Ei muutakuin pieni tauko ja sitten taas mentiin. Kummasti tuli vauhtia, kun sanoin, että ostetaanko jäätelöt kun päästään autolla :) 

Alas päästiin ja alkoi omatkin voimat olla vähissä. Mutta olihan ihan huikea reitti. Suosittelen todellakin kiertämään, vaikka aika paljon puuskuttikin.
Kunnolla vaan evästä ja juotavaa mukaan. Ja aikaa... ei tosiaan kannata kiirehtiä, koska nää maisemat vaan on niin upeat!

Reitille tuli pituutta 9,4km ja aikaa meillä meni 3h15min

Lisää reitistä TÄÄLLÄ