Levin ympäri fatbikella

Elokuun ekaksi viikoksi tulin 10v veljenpoikani kanssa Leville. Aikomus tehdä kaikkea molemmille kivoja juttuja. Tänään oli vuorossa maastopyörien vuokraus. Arvoin kahdesta erilaisesta reitistä, Kätkävaarasta tai Levin ympärysreitistä, mutta ystävällinen vuokraamon täti suositteli Levin ympäripyöräilyä. Tai hän suositteli, että ottaisimme suunnaksi gondolin, hissillä ylös ja tietä pitkin alas. Mutta koska huipulla oltiin jo kerran käyty, valittiin aikalailla yhteistuumin tunturin ympäri menevä reitti. Sitä hän myös suositteli mielummin kolmen tunnin retkeen. Kätkätunturille olisi ensimmäinen 7km pelkkää nousua...

Tiesin, että Levin ympäri menevä reitti olisi alle 20km, mutta juuri muuta en siitä tiennytkään.
Minä otin fatbiken, koska olen sellaista jo pitkään halunnut kokeilla. Niki halusi tavallisen maastopyörän. Pyörien vuokraus 3h oli 29€/pyörä. Ihan ok. Ja omani pystyin maksamaan e-passilla. Kätevää!

Keli oli aika hyvä, tosin sateen uhka oli olemassa, mutta kuten Niki sanoi: Se riski nyt vaan on otettava.
Fillareihin säädöt kohdilleen ja ei muutakuin reitille.

Heti alkumatkasta takaa tuli juoksija joka meni heittämällä ohi. Hiukan nauratti...Ei tainnut meidän matkavauhti olla kovin hurjaa...

Parin ensimmäisen nousun jälkeen pitikin jo pitää ensimmäinen juomatauko.

Alkumatka kuljettiin hyvää pururataa ja pyöräily oli leppoisaa ja vaivatonta aina golf-kentälle saakka.

Täältä reitti lähti metsään, alkupätkä hyvää sorastettua polkua. Vähän ylämäkeä, mutta ei mitään tosi jyrkkää.
Autotien ylitys ja sitten vauhdikasta pitkää laskua. Siistiä. Fatbikella oli kiva liikkua.

Jossain kohtaa alkoi taas loivat nousut ja pyöriä piti välillä talutella. Ja sitten niitä perhanan itikoitakin kertyi enemmän kuin tarpeeksi.

Mitään järkevää taukopaikkaa ei näkynyt, joten mehua piti hörpätä ihan vaan tässä reitillä. Harmi sinänsä...

Sitten saatiin myös pieni kesäinen sadekuuro niskaan. Onneksi mukana oli hiukan vettä pitävät takit, jotka kaivettiin päälle, mutta reidet kastui silti ihan kunnolla.
No, ei se menoa haitannut. Matka jatkui.

Jossain ehkä 7km:n kohdalla piti olla taukopaikka jossa myös kahvila, Sammuntupa. Mutta yllättikö, sehän oli kiinni. Kuten suurin osa Levin palveluista.
Siinä olisi ollut viihtyisä pihapiiri ja jonkinmoinen porotila tms. mutta eipä ollut kuin munalukot ovissa ja laput luukuilla.

No ei auttanut kuin hörppästä mehua ja lähteä piiitkään loivaan nousuun...
Nikillä alkoi energiat hupenemaan ja oli syytä jäädä napostelemaan vähän evästä. Mäessä kun talutti pyöriä, niin itikat syöksyi kimppuun samantien, mutta keksin, että pysähdytään silti ja laitetaan takit pään yli siten, että ikäänkuin piiloudutaan takkien sisään. Kas näin saatiin eväitä syötyä suhteellisen rauhassa ja pystyttiin jatkamaan matkaa. Kävelyvauhdissa itikat tuli aina heti kimppuun, mutta vähänkin kun pääsi polkemaan, niin ei niistä ollut haitaksi.

Toisinaan ajettiin hyvää pururataa, toisinaan haasteellista juurakkoa. Toisinaan mukavaa alamäkeä, toisinaan ärsyttävää ylämäkeä.
Ja sitten yllättäen eteen tupsahti kolme poroa. Ne katsoi hetken meitä ja me hetken niitä ja jatkettiin kukin omille reiteille.

Kymmenen kilsan paikkeilla alkoi todella jo olla hiki. Mutta samalla myös alkoi näyttämään siltä, että laskettelurinteet alkaisivat, eli oltaisiin jo voiton puolella.
Hyvä taukopaikka saatiin yhden laskettelurinteen keskeltä, siinä hiukan tuulinen aukea paikka joten itikoita ei juurikaan ollut.
Taukopaikkoja tälle reitille olisi kaivannut enemmän. Nyt niitä ei juurikaan ollut.

Taukoa pidellessä meni vain yksi fillaristi meidän ohi, mutta oli kyllä tosi kiva, kun hän kysyi, että onko meillä ongelmia? Vastasin, että ei muuta kuin hiki.
Mutta tuli kiva fiilis, että kysyi. Kiitinkin siitä. Ja Niki sanoi myös, että olipa ihana kuulla ihmisen ääntä pitkään aikaan (no ehkä kaksi tuntia oltiin pojettu)

Hyvin merkitty reitti jatkui ja tultiin pitkoksille. Siinä ei tosiaan reunalla mennyt mitään polkua vaan oikeasti siitä piti fillareilla polkea. No, pari kertaa piti jalalla ottaa tukea, mutta kohtuullisen hyvin mentiin. Kun vaan piti tasaisen vauhdin yllä, niin hyvin siitä selvisi.

No nyt ei pitäisi olla kuin 1-2km perille. Mutta pitkä alamäki juurien päällä oli tässä vaiheessa aika inhottavaa kulkea. Kun käden ja jalatkin oli ihan poikki, mutta tarkkana piti silti olla.

Viimeinen kilometri oli onneksi tosi helppoa ja leppoisaa tasamaata.
Ja pian tultiinkin Levi cityyn ja ajettiin vuokraamon takapihalle suihkuttamaan fillareista pahimmat kurat pois.
Olo oli todella väsynyt, mutta silti tosi hyvä. Reitti olisi voinut olla helpompi ja ehkä lyhyempikin, mutta jo parin tunnin huilauksen ja jäätelön ja pitsan jälkeen Niki kysyi, että vuokrattaisiinko pyörät vielä uudestaan joku päivä :) 

Kaikkiaan 18,21km ja aikaa meillä meni 2h 51min.
Maisemallisesti aivan turha reissu, lähes pelkkää metsää ja metsää, mutta kyllä meillä silti oli kivaa. Eikä jää kaivelemaa, että toi reitti olisi joskus kiva kiertää...
Ja alamäet oli tietty ihan parhaita.