Riisitunturi - Riisin Rääpäsy

Huhtikuu 2019
Vihdoin koitti se hetki kun pääsin yhteen pitkään haaveilemaani kansallispuistoon. Eli Riisitunturin kansallispuistoon.
Olen joitain kertoja Rukalla ollut, mutta en koskaan täällä vielä käynyt joten odotukset olivat kovat. Olinhan lukenut ja googlaillut alueesta toki paljon.
Säätiedotuksen mukaan lauantain piti olla kokonaan aurinkoinen päivä, eli mikäs sen parempaa. Ensimmäisenä reissuna tällä lomaviikolla siis sinne.
Aamupalaa syödessä mietin evästystä, että saattaisin olla reissussa useamman tunnin. Sillä nyt ei ollut aikatauluja. Nauttisin koko rahalla...
Lädin liikenteeseen aamulla vähän yhdeksän jälkeen ja taivas oli täysin pilvien peitossa. WTF! En siis ajatellut lähtiessä tarkistaa tuoreimpia säätietoja.
No, matkaa oli jotain 30-40km majapaikasta ja siinä ajaessa mietin vaihtoehtoista reittiä tälle päivälle. Joku mikä ei kiipeisi tunturille, joten hyvillä maisemilla ei niin olisi väliä.
Oulangan kansallispuistossa olisi parikin hyvää reittiä ollut, mutta päädyin kuitenkin riisille. Koska säätiedotuksen mukaan ennen puolta päivää alkaisi pilvet rakoilemaan. Ja koska niin kovasti sinne halusin.

Reittien lähtöpisteet löytää helposti ja perillä on ihan reilun kokoinen parkkipaikka.
Olihan siellä joku muukin lisäkseni. Oliskohan ollut 4 autoa.

Olin katsonut kaksi sopivaa reittiä ennalta. Riisin Rääpäsy, joka olisi vähän yli 4km ja sitten Riisin Rietas joka olisi reilun 10km.
Nuo alle 5km:n lenkit on vähän liian lyhyitä, mutta koska molemmat alkoivat samasta paikasta ja osan matkaa kulkivat samaa polkua, niin päätin jättää päätöksen siihen kunnes polut erkanisivat.

Reppu selkään ja koirat flexeihin ja ei kun matkaan.

Polku oli hyvin tallattu vaikka ennakkoon mietin,että lumikengät olisi ehkä kannattanut olla matkassa.
Alkumatka kuljettiin kuusimetsässä. Ja täältä on myös ne lukuisat huikeat tykkylumikuvat joita joka talvi facessa näkee.

Melko pian alkoi puut harvenemaan ja sumu sakeentumaan. Pöh!
Tuuli yltyi mutta mitään ei nähnyt. Tiesin kuitenkin, että aletaan tulemaan tunturin laelle.
Ja voi jestas. Voin kuvitella kuinka upea maisema olisi jos vaan olisi jotain nähnyt!

No eihän se auta... Jälleen kerran piti mielessäni kiittää huippuhyviä opastolppia. No toki aika hyvin polkukin oli tallattu vaikka se tuolla laella osin peittyikin.
Mutta siis tuolla jos olisi sumussa lähtenyt harhailemaan, niin saattaa olla, että äkkiä olisi tullut äitiä ikävä.
Olin jo matkalla päättänyt että en kuitenkaan talsi sitä 10km:n lenkkiä vaan menen nyt lyhyemmän ja tulen paremmalla säällä sitten uudestaan.
Tulin reittien risteyskohtaan ja siitä lähti polku laskemaan tunturista alas ja hetken päästä saavuinkin jo riisin autiotuvalle.

Pidettiin pieni tauko tuvassa ja sen jälkeen jatkettiin polkua ensin metsään ja pian oltiinkin takas parkkiksella.
Olipa iso pettymyt kun oli niin huono keli. Eli todellakin jää hampaankoloon...
Ja tämä kuva sopii kyllä pisteeksi iin päälle! Paska reissu mutta tulihan tehtyä!

Riisitunturin reittejä tarkemmin TÄÄLLÄ

Liesjärven kansallispuisto - Hyypiön reitti (2)

Maaliskuun viimeisenä päivänä olin päättänyt lähteä ulkoilemaan. Oli keli mikä tahansa.
Vasta tuntia ennen lähtöä päätin kohteen.
Liesjärvi on helposti saavutettavissa ja siellä ihan kivoja reittejä kuljettavaksi joten päätin suunnata sinne.
Marraskuussa olin edellisen kerran kiertänyt tämän hyypiön reitin ja nyt päätin mennä uudestaan. Koska reitti on mukava kulkea.

Porintie oli lumeton ja helppo ajettava, mutta viimeinen pari kilometriä oli vähän sohjoista ja paikoin pehmeää. Mutta perille oli silti helppo tulla. Ja parkkipaikkakin selvästi aurattu talviaikaan.
Ei muutakun tassujengi ulos autosta ja mars matkaan.
Lämpöasteita oli noin 2 eli varsin hyvä keli ulkoiluun. Eikä taivaalta tullut vettä tai lunta eikä mitään muutakaan. Vaikka matkalla tulikin räntää aika tavalla.

Reitin voi kävellä kahdelta eri parkkipaikalta mutta nyt jätin auton Kopinlahden P-paikalle.
Sieltä kun lähtee kävelemään, niin ensimmäisenä on vastassa kyynärharjun upea maisemareitti. Oliskohan kilomerin verran polkua keskellä järveä.
Tässä kohdin meinasi olla hiukan viileää, kun tuuli pikkuisen.

Tuon harjun jälkeen "sukelletaan" metsään. Kohtuullisen hyvin merkitylle polulle. Ja siellä metsässä olikin paikoin vielä reilusti lunta.

Muutaman sadan metrin jälkeen tulee autotien ylitys. Ei mikään vilkas tie, mutta tie kuitenkin. Ja sen jälkeen sukelletaan takaisin metsäpolulle.

Reitin varrelta, oliskohan noin puolivälissä, kiivetään helppokulkuista polkua kalliolle. Näköalapaikalle. No, eihän nämä nyt kovin kummoiset maisemat ole, mutta kiva pieni levähdyspaikka kuitenkin.
Ja oli muuten hienoa kun kaksi "tööt-tööt-miestä" lensi yli ihan puiden latvojen korkeudella. Melkoinen kaakatus!

Rietti jatkuu hyvää metsäpolkua ja pian tullaankin taas tien ylitykseen ja sille toiselle P-paikalle.
Siitä jatketaan samaa tietä kyynärharjun läpi ja ollaankin taas autolla.
pari tuntia ja kuutisen kilometriä. Ja hyvä fiilis kylkiäisenä.