Kohteeksi valikoitui Luutasuon alue, Komion luonnonsuojelualueella.
Olen täällä pari kertaa käynyt ehkä nelisen vuotta sitten, mutta silloin kuljin ihan eri reittejä.
Ensimmäinen parkkialue on heti isontien kupeessa (luutasyrjä). Nyt jatkoin luutasuo-tietä reilun pari kilometriä Luutalammi-parkkipaikalle.
Tämä parin kilometrin hiekkatie on paikoin aika pehmeää ja keväällä kelirikon aikaan siihen laitetaankin puomi ajoesteeksi. Mutta nyt sinne pääsi hyvin.
Ensimmäiseksi valikoitui 6,5km Luutaharjun Samo-reitti.
Reitin alkupätkä oli hienoa hiekkaa ja mielikuvitus keksi heti, että täällä ihan varmasti olisi lämpimillä keleillä käärmeitä.
Aika pian tuli pieni metsälampi, mutta ei siihen vielä viitsinyt taukoa jäädä pitämään koska oli kuljettu alle kilometri.
Polku oli helppokulkuista ja hyvin merkittyä, joten tosi kiva kävellä.
Pian alkoi nousut. Niitä riittää tällä reitillä yllättävän monta. Osa vähän jyrkempiä, osa loivempia, mutta useammassa kyllä sykkeet nousi helposti.
Mutta en kuitenkaan sanoisi liian vaativiksi nousuiksi.
Aika ajoin puiden raosta nähtiinkin, että ollaan tosiaan korkealla. Ja melkein erämaassa.
Parissa kohdassa oli myös pieniä palo-alueita kun täällä on suoritettu ihan hallittua metsän polttoa, ennallistamista. Google tiesi kertoa jälkeenpäin, että eipä siitä ole edes pitkää aikaa. Vuonna 2016 ja siitä löytyy jopa youtube-videokin luontoon.fi-sivustolla.
No, sitten tultiin metsäautotielle ja siinä oli jonkinnäköinen laidunalue. Tyhjä tosin tähän aikaan vuodesta.
Ihan muutaman kymmenen metriä piti tietä kulkea, kunnes polku lähti jälleen metsän puolelle.
Tämä metsäreitti ei pitkään kestänyt kun tultiin samalle tielle, mutta siinä mentiin vain yli ja jatkettiin suon yli tulipaikalle.
Tulipaikasta en ottanut kuvaa, koska siellä oli muitakin.
Mutta ei varsinaista laavua, nuotiopaikka kylläkin ja pieni puuvarasto. Sekä vieressä penkit ja pöytä.
Tästä kun lähdettiin jatkamaan matkaa, niin ihan sadan metrin päässä oli myös puucee.
Parkkipaikalle kun tultiin, oli sen verran vielä virtaa jäljellä, että päätettiin jatkaa tähän perään vielä Pikku-Samo, noin 3,5km:n lenkki.
Katsoin polaristani väliaikatietoja ja kappas... sehän näyttikin sitten ihanmitäsattuu...
Ei me nyt sentään 12 kilometriä oltu tultu.
No, kello uudestaan tallentamaan ja seuraavalle reitille.
Tämä Pikku-Samo onkin paljon kevyempi kulkuinen, joku pieni mäki siinäkin oli, tai olikohan peräti kaksi, mutta eipä hengästynyt yhtään samalla tavalla kuin isommalla lenkillä.
Metsän monimuotoisuus hämmästytti. Näillä reiteillä tuli kyllä todella monen näköistä metsää eteen.
Mutta vaikka parkkipaikat olikin todella täynnä autoja, niin ei tuolla reiteillä montaakaan ihmistä nähty.
Keli oli kyllä todella suotuisa retkeilylle. Kaikkiaan saatiin kulumaan nelisen tuntia taukoineen kaikkineen. Mutta voin kyllä suositella tätä kohdetta!
Lisää infoa alueesta luontoon.fi-sivustolla TÄÄLLÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti