Olen monesti sanonut, että Rukalle jos menee, niin aina pitää käydä myös valtaavaaralla, paikka joka on todellakin yksi suosikeistani.
Tällä kertaa matkassa 9v veljenpoikani Niki sekä koirat Kipinä, Häkä ja Hukka.
Auto Saaruan parkkikselle ja reppu selkään ja kiipeämään.
Tämä reitti on merkitty talvella lumikenkäreitiksi, mutta se on tosi suosittu reitti, joten siellä pärjää paremmin ilman lumikenkiä. Ellei halua kokeilla polun ukopuolisia reittejä.
Ja niin mekin ohitettiin heti ensimmäisessä nousussa useita ihmisiä jotka lähtivät lumikengillä.
Kovin kauaa ei tarvitse nousta kun jo kannattaa kääntyä ensimmäisen kerran ympäri ihastelemaan maisemia
Ja muutoinkin tällä reitillä tulee pysähdeltyä aika ajoin ihan vaan siksi koska jostain syystä paikka on lumoavan kaunis.
Alkuun hiukan jännitin, että mitenhän tuollainen 9v pikkupoika viihtyy, mutta Niki oli todella innoissaan kun ensimmäisen kerran kääntyi ympäri.
Kännykkä taskusta ja molemmat räpsittiin kuvia kilpaa ja vertailtiin toisemme otoksia.
Ja se huokailu :) oli hauska kuulla lapsen suusta kuinka mykistävän kaunista siellä oli.
Noin puolivälissä alkoi Nikillä varpaat palella, mutta onneksi tultiin kodalle, joka on juuri ennen viimeistä kiipeämistä puuttomalle huipulle.
Kodassa lämmiteltiin hetken kunnes lähdettiin vähän jyrkempään nousuun valtavaaran huipulle.
Puuttomalla huipulla oli tosi kylmä viima eikä siinä ihan liikaa voinut maisemia ihailla
Nopeasti laskeuduttiin puiden sekaan ja viima hellitti samantien.
Lammen rannalla laavulla oli yksi perhe sytyttelemässä nuotiota ja meilläkin makkarat mukana.
Nikillä oli kylmä, mutta ei kuitenkaan niin kylmä etteikö olisi voitu jäädä makkaroita paistamaan.Ja ne olikin hyviä.
Kyllähän tällaisessa pastellin sävyisessä maisemassa viihtyy!
Tästä ei ollut enää mikään liian pitkä matka ja suurimmaksi osaksi mentiinkin alamäkeä.
Takas autolla ja oli kyllä jälleen niin mielettömän ihana reissu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti