Olen vähän pettynyt tämän alueen ulkoilutarjontaan ihan vaan kävellen liikkuville. Osaltaan ehkä vaikuttaa myös ajankohta. Keskellä pimeintä vuodenaikaa ja bonuksena vielä, täällä on ollut lunta enemmän kuin ikinä tähän aikaan vuodesta.
Mutta jos jotain hyvääkin, niin pakkasta on ollut joka päivä vain enintään viitisen astetta.
Viimeisenä päätin lähteä "cityssä" olevalle Aurora-polulle. Sen lähtöpaikka on ihan siinä saariselän keskustassa, mistä lähtee kaikki ladut ja retkeilyreitit ym.
Tällä lenkillä ei ole mittaa kuin vaivaiset 2,1km, mutta ajattelin, että käydään nyt sekin niin ei jää kaivelemaan...
Tämä on yksi harvoista ihan perinteisille kävelijöille tarkoitetuista reiteistä. Toinen reitti olisi joku edestakaisin 8km mutta kartalla se näytti siltä kuin kulkisi lähes kokoajan talojen lähellä, joten se ei houkutellut ollenkaan.
No, aamulla olin cityssä jo klo 10, mutta vielä oli sen verran hämärää, että pidin koirilla valot päällä ja omassa päässä otsalamppu.
Polku oli tosi leveä ja hyvin aurattu, eli kulkeminen todella vaivatonta.
Onneksi sitä ei ole hiekotettu kuten etelä-suomessa olisi tehty.
Muutaman sata metriä kun olin kulkenut, niin tulin polkujen risteykseen ja "minun" reitiltä lähti erkanemaan kapeampi mutta tosi selkeä polku. Opastaulussa luki lumikenkäreitti Iisakkipäälle.
No hitto, koska polku oli helppokulkuisen näköistä, lähdinkin sinne.
Vastaan tuli muutamia ihmisiä ja ihmettelinkin että onpa tähän aikaan jo reilusti ulkoilijoita, mutta tokihan kello oli siinä kohtaa jo puoli 11 ja päivä alkoi olemaan niin valoisa kuin se nyt valoisa voi olla. Joten pakkohan oli kaikkien ulkona olla jos valoisaan aikaan sielä halusi yhtään kulkea.
Mutta ei tarvinut pitkälle kulkea kun jo loppui turistit. Ja pystyin päästämään koiratkin irti.
Lumikenkäpolku oli sen verran syvää polkua ettei koirat varmaan sivuille nähneet ollenkaan, mutta hauskaa niillä tuntui silti oleva. Sen verran spurttailivat.
Polku oli tavallisilla talvisaappaillakin oikein hyvin kuljettavissa ja jatkettiin loivasti nousevaa rinnettä yhä vain pidemmälle.
Puurajan tuntumassa näki jo vähän maisemiakin ja taas hiukan harmittelin pilvistä keliä.
Kauempana näkyi monia tuntureita mutta voin vain kuvitella saman maiseman keväällä aurinkoisena päivänä. Tai syksyllä...
Mutta tätä metsän kauneutta oli pakko pysähtyä vähän väliä ihailemaan. Ja kuuntelemaan ei mitään :)
Polku alkoi muuttua vähän vaikeammaksi kulkea, aika ajoin tuntui kovaksi tallattu polku pettävän jalkojen alla ja eikä aikaakaan kun jouduin tekemään tylsän päätöksen ja kääntymään ympäri.
Lumikengillä olisi varmasti päässyt jatkamaan, mutta ilman niitä ei aukealla paikalla ollut mitään asiaa koska polku hävisi ja astui mihin vaan, niin kokoajan upposi reittä myöten hankeen.
Voihan räkä... Iisakkipään huiputus jäisi kuitenkin tekemättä.
Koirat kuitenkin sukelsivat välillä innoissaan erinäisiin koloihin tutkimaan, liekö metsäneläinten pesiä tms. Mutta välillä tuntui koloilla olevan ruuhkaakin.
Se oli taas ihan hyväkulkuista polkua.
Pian saavuin siine aurora-polun risteykseen jossa aiemmin aamulla olin päättänytkin siirtyä toiselle reitille ja näin jatkoin alkuperäistä reittiäni, eli sitä hyväkulkuista kävelytietä.
Pian edessä törrötti mökki, sen edessä kyltti: kahvila
Pakkohan se oli kysäistä ja kyllä, koirat oli tervetulleita ja niin pysähdyttiin kahvikupposella ja suklaajuustokakkusella. Voi vitsit että olikin hyvää.
Autolle oli matkaa reilu kilometri, mutta Hukka oli tässä vaiheessa jo aivan puhki.
Kannoin sitä viimeisen kilometrin ja se melkein nukahti minun syliin.
Olikin lopulta hyvä reissu eikä yhtään liian lyhyt.
Mutta kyllä näitä polkuja pitää tulla talsimaan sulan maan aikaan.
Vaikka nämä lumiset maisemat ovatkin ihan huikeita, niin tähän aikaan vuodesta eli kaamos-aikaan täällä on kuitenkin vähän tylsää.
Ulkoiluun sopiva aika on vain alle 4 tuntia päivässä. Toki jos olisi intohimoinen hiihtäjä, niin onhan noita valaistuja latuja vaikka kuinka paljon. Mutta se nyt ei kuitenkaan ole mun juttu. Vaikka niin yritin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti