Sunnuntaina oli aikomus lähteä käppäilemään Kiilopään huipulle. Netistä luin, että talvella huipulle johtaa hyvin tallattu polku eikä lumikenkiä tarvitse. Tällä tiedolla olin reteesti lähdössä talsimaan koirien kanssa ilman niitä lumikenkiä. Virhe!
Tällä alueella on paikallisten mukaan tällä hetkellä lunta enemmän kuin koskaan tähän aikaan vuodesta, ehkä jotain 70-80cm eikä polut vaan pysy auki jatkuvan lumentulon vuoksi.
No, oli reppu pakattu eväillä ja aamupäivällä hämärää, mutta kyllä jotain silti näki. Olin toki varustautunut otsalampulla ja koirien valoilla. Siitä sitten portista polulle.
Ihan kovin pitkään ei tarvinut kulkea, kun alkoi aavistamaan, että ehkä matkasta tulee melko haastava ja hikinen. Eikä vähiten sen takia, että tosiaan etelä-suomalainen ei ole kovin tottunut kaamoksessa liikkuja. Hämärä on todella erilaista kuin etelän hämärä. Näkee, mutta ei näe.
Yhdessä kohdassa koirat kiinnostuivat polun vieressä olevasta puunrungosta/lumikuopasta ja itsekin piti kurkkasta. Jälleen virhe! Upposin reittä myöten hankeen sillä sekunnilla ja hiukan alkoi naurattamaan. No, jatkoin ihan vähän matkaa, kunnes katsoin viisaammaksi kääntyä takaisin ja yrittää joku toinen päivä uudestaan. Lumikengillä... Mutta onhan täällä kaunista!
Palasin siis takaisin lähtöruutuun ja kävin tutkimassa paikat joihin helposti pystyi kävellä koirien kanssa ja ilman lumikenkiä.
Päärakennuksen takana on asuntovaunuille muutama paikka ja siellä olikin aurattu.
Sieltä meni myös polku lumikirkolle. Siellä taitaa olla jotain ohjelmaa tällä viikolla.
No, siitä päärakennuksen edestä lähtisi myös toinen kävelyreitti ja ajattelin vielä kokeilla sitä. Lähdin ihan merkittyä kävelypolkua pitkin joka heti tulikin laduille. Eikös heti tullut kommenttia, että ladulla ei saa kävellä.
No, siinä sitten selittämään, että eipä ole tarkoituskaan, mutta tästä tämä merkitty kävelyreitti nyt vaan sattuu kulkemaan. Hetken ihmeteltiin molemmat, että mikähän idea, mutta sitten selvisi, että kävelyreitti kulkee noin 10 metrin matkalta ihan siitä latujen vierestä, mutta juuri siitä kohdalta ei oltu polkua tehty, ainoastaan latua huollettu, joten pahoittelin, että talsimme pätkän ladulla pakon sanelemana ja sukelsin metsään.
Polku lähti nousemaan loivasti ja olikin ihan hyvää uraa. Mitänyt 5cm:n puuterilumi siinä polulla. Siis eihän täällä kävelijöitä ole...
Tätä polkua pääsin ehkä 500metriä kun johan siellä oli taas kyltti, että ei saa kävellä kuin ainoastaan lumikengillä tms. Voi nyt perkele sentään!
Käännyin taas takaisin ja kirosin jo koko Kiilopään ylimpään helvettiin! Latuja kyllä vaikka kuinka monia kilometrejä, mutta ei saatana kävelijöille yhtään mitään. Paitsi niille lumikenkäilijöille.
No, ehkä vaikutti myös runsas lumentulo... Mutta vitutti silti.
Koirat autoon ja ajoin samantien Saariselälle. Matkaa sinne noin 16km.
No maanantaina lähdin koirien kanssa aamulenkille miettien, että mikä olisi tämän päivän suunnitelma.
Poikkesin yhdelle auratulle tielle, josta näkyi tosi tosi pitkälle ja ajattelin, että menen vähän katsomaan minkälaista polkua siellä olisi.
Näytti hyvältä, mutta taas harmittelin, etten ottanut lumikenkiä heti mukaan. Oikein amatööri...
Joten käännyttiin takaisin, vedettiin ihan hetki happea ja sitten lumikenkäilemään.
Koska ei ollut minkäänlaista reittiä eikä siten karttaakaan, lähdin vaan vähän kokeilemaan.
No, siitä tulikin lopulta ihan hikinen tunnin lenkki, vaikkakin puolet matkasta kuljettiinkin autotietä pitkin (ilman lumikenkiä)
Oli aikomus vuokrata sukset mutta aamulla sateli vielä sen verran lunta että ajattelin latujen olevan lumiset ja tahmeat. Enkä käynyt niitä vuokraamassa. Odotellaan parempia kelejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti