En ollut alueeseen kovinkaan paljoa perehtynyt ennen reissua, mutta toki googlannut hitusen.
Retkipaikan sivuilta löytyikin varsin kattavasti esittelyjä alueesta, mutta en ollut ajatellut sen enempää, että mitä polkua kuljettaisiin tms.
Matkassa tällä kertaa minä ja Stiina sekä 9 koiraa. Göötit Liekki, Kipinä, Hukka, Hottis, Topi, Limppu, Hippi ja Rokka sekä sheltti Häkä. Aikamoinen lauma...
Keli oli vähän ankea, harmaa ja sateinen mutta lämmin (pari astetta plussan puolella). Toki hyvä sen takia, ettei luultavasti kovinkaan montaa ihmistä tulisi reitillä vastaan. Eikä tullutkaan. Ei nähty yhden ainuttakaan ihmistä.
Siinä parkkiksella katseltiin opaskarttaa ja päätettiin lähteä ensin sinistä valkeajärven lenkkiä ja jatkaa punaiselle ylinen ritajärvi-kierrokselle ja palata takaisin siniselle reitille. Tälle opastaulussa annettiin mittaa 5,6km.
Autolta ensimmäinen 300m oli varsin helppokulkuista soratietä.
Mutta heti kun saavuttiin ensimmäisen lammen rannalle ja lähdettiin sitä kiertämään, soratie vaihtui pitkospuiksi. Vai voiko tätä enää pitkokseksi sanoa...
Kivahan tässä oli kulkea, sillä muutoin reitti olisi ollut isoa kivikkoa ja varmaan jopa mahdotonta kulkea. Toki hiukan puut oli liukkaita pitkään kestäneiden sateiden ja parin päivän pakkasten jäljiltä.
Lampikin oli jo alkanut jäätyä varsin hauskan näköisesti.
Rakennettu kävelytie kesti ehkä ensimmäiselle kilometrille saakka jonka jälkeen jatkettiin tavallista metsäpolkua. Toki aikas kosteaa sellaista...
Mutta kivan näköistä oli kokoajan. Eikä tosiaan ihmisiä missään. Ah, sitä rauhaa...
Karttaan merkitty varaustupa/tulipaikka Louhi, oli tosi kivalla paikalla ja viihtyisän näköinen paikka. Mutta ei jääty sen enempää ihmettelemään, kuten alemmasta kuvasta näkyy, niin keli todella oli kostea. Puhelimen kamerakin sai siitä osansa.
Kolmen kilometrin jälkeen alkoi jo vähän harmittamaan kosteus ja se, että polku oli osittain aika hankalaa kulkea. Isoja juurakoita ja isoja kiviä oli tosi paljon ja matkanteko oli aika verkkaista.
Ja kokoajan piti huolehtia niin 13-viikkoisesta Hukasta kuin 14-vuotiaasta Liekistäkin.
Viimeisellä parilla kilometrillä ei ollut mitään kuvattavaa ja puhelinkin oli kostea, samoin kun minäkin. Lisäksi piti jo katsella kelloa, että ei ollut liikaa aikaa jäädä maleksimaan metsään ettei pimeä pääse yllättämään. Eihän matkassa mitään otsalamppuja tms. ollut... Lisättiin siis hiukan vauhtia.
Lopulta se autokin taas löytyi. Tulihan käytyä. 5,5km tuli mittariin ja pari tuntia siinä saatiin kulumaan.
Todettiin, että kesällä hyvällä kelillä tuolla on varmaan tosi paljonkin porukkaa, mutta tähän aikaan vuodesta ja tällä kelillä ei kukaan hullu tuonne lähde. Paitsi me.
Kaikkiaan ihan ok lenkki, mutta ehkä Liekin ja Hukan olisi voinut jättää tältä reissulta pois.
Retkipaikan esittely alueesta löytyy TÄÄLTÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti