Kiilopään huiputus 546m

Joulupäivänä päätin lähteä uudestaan kohti Kiilopäätä.
Pakkasin reppuun vähän juomaa ja evästä, pennulle takin ja otin matkaan myös lumikengät.

Kävelin majapaikasta reitin alkuun, noin 500m ja näin jo kaukaa, että huipulle vievällä polulla kulkee ihmisiä ilman lumikenkiä.
Päätin käydä välinevuokraamosta kysymässä olisiko heillä tämän päivän tietoa polun kunnosta, eli pääseekö huipulle ilman lumikenkiä. Heidän mielestään kannattaa mennä lumikengillä, jonkun matkaa pääsisi kyllä ilmankin, mutta ihan huipulle saakka ehkä ei.
Siispä päätin laittaa jo heti alkumatkasta lumikengät jalkaan ja ei muutakuin menoksi.
Keli oli tosi hyvä, pakkasta ehkä 1 tai 2 astetta, ei tuulta, ei sadetta. Pienenä miinuksena kuitenkin pilvet. Mutta lähtöpaikalta näki jo kuitenkin Kiilopään tunturia, eli lupaavaa kuitenkin.
Maisemat olikin taas ihan huikeet ja kyllä tää talvinen metsä vaan on hieno!

Matka huipulle olisi hiukan alle 2km, mutta kokoajan nousua ja ihan liikaa vaatetta päällä, joten hiki tuli jo parinsadan metrin jälkeen.
No, eipä ollut kylmä.

Puurajan tuntumassa kannatti todella katsella välillä ympärillekin

Kameraan ei maisemat välity ollenkaan niin upeasti mitä silmät paikanpäällä näkevät.
Mutta nyt näin ensimmäiset porot tällä reissulla! Siellä niitä kuljeskeli puurajan yläpuolella.
Koska alempana on lunta paljon enemmän ja ruoan kaivaminen niille työläämpää, ne viihtyvät enemmään tuntureilla kuin alhaalla.
Koiratkin haistoivat porot, mutta ei taineet kuitenkaan niitä nähdä.

Viimeinen 500metriä oli ehkä pahinta nousua. Selvästi jyrkempää kuin aiemmin ja nyt oli kyllä lumikengätkin todella tarpeelliset.
Ohitin vanhemman pariskunnan joilla ei lumikenkiä ollut mutta sitkeästi he lopulta kiipesivät ihan huipulle saakka. Oli kuulemma ollut todella hankalaa kun upotti aika tavalla...

Mutta pääsin huipulle. Maisemat olisi varmasti pilvettömänä aikana huikeat ja nyt alkoi takaa tulla vähän sumua. Taaksepäin ei nähnyt mitään, mutta toiseen suuntaan näkyi jonkinverran.

Huipulla on myös pieni "muistomerkki" tms. Oltiin ulkona, oltiin perillä <3

Pieni hetki eväiden parissa ja sitten takaisinpäin.
Kesäaikaan voisi lähteä kiertämään ympyrä-reittiä tai jopa jatkaa vaeltamista lähes äärettömyyteen, mutta nyt oli syytä mennä sama polkua takaisin, koska hämärä ja pimeäkin tulisi ihan parissa tunnissa.
Nyt vastaan tuli todella paljon ihmisiä ja alun 500metriä olikin todella ruuhkaista.
Suurin osa lumikengillä, mutta näkyi joukossa joku farkku-tyyppikin...
Mutta huipulla oli myös kaveri joka kantoi lumilautaa ja hänellä oli aikomus laskea sieltä laudalla tietty alas. Lisäksi pulkkailijoita, hiihtäjiä ym. Ja kiinalaisia... Ja miten kaikille on niin kovin ihmeellistä, että jollain on mukana myös koiria? No, Hukan ihmettelyt ja ihastelut toki ymmärrän, pentu kun on. Mutta se jaksoi tosi hyvin.
Ja eikös koko porukkaa kuvattu kiinalaisten (tai japanialaisten, en kysynyt) kameroihin kuten arvata saattaa.

Kaikkiaan reissuun kului pari tuntia ja oli kyllä hieno paikka tämäkin.
Mutta kieltämättä vähän jäi kaivelemaan että kuinka upea paikka tuo olisi esim. elokuussa... täytyy ehkä tulla tänne uudestaankin.