Pieni Karhunkierros

Olen useammankin kerran käynyt Pienen Karhunkierroksen "alkupisteellä" ja kävellyt Myllykoskelle saakka. Mutta keli on ollut joko niin kylmä ja runsasluminen tai lämmin mutta kevät-tulvainen ettei pidemmälle ole viitsinyt lähteä. Paitsi kerran räntäsateessa kuljin vastapäivään aina Siilastuvalle saakka evästelemään. Tästä reissusta voi lukea postauksen huhtikuulta 2019 TÄÄLTÄ

Mutta kokonaista lenkkiä en ollut tätä aiemmin vielä koskaan tehnyt.
Nyt oli puitteet sihen loistavat, joten ei muutakuin reppu täyteen evästä niin itselle kuin kahdelle koirallekin (Häkälle ja Hukalle) ja matkaan. Äiti jäi Rukalle kutomaan villasukkia Kipinän kanssa.

Ajoin autolla Juumaan, mutta mietin jo matkalla vaihtoehtoista parkkista Basecampilla. Ja koska Juumassa oli autoja enemmän kuin paikkoja, niin ajoin lopulta ihan siihen Basecampin edessä olevalle pienelle levikkeelle. Tästä lähdettäessä lyhenisi myös reitti 1,5km suuntaansa, mutta sen pätkän olin jo tosiaan niin monesti kulkenut, ettei se haitannut ollenkaan. Ei tänne tultu kilometrejä varten...

Parin sadan metrin kulkeminen ja sitten tultiin varsinaiselle reitille. Päätin lähteä kulkemaan vastakarvaan vaikka yleisesti neuvotaan sulanmaan aikaan kulkemaan myötäpäivään. Oikeastaan ainoastaan kallioportin rappusten takia. 

Reilu kilometri oli helppokulkuista sorastettuakin polkua, mikäs siinä oli raikkaassa kelissä kulkea.
Oikeastaan keli oli mitä parhain retkeilyyn. Ei tuullut juuri lainkaan ja vettä ei satanut vaikka uhka oli. Lämpöä oli sopivasti, ei kylmä, mutta ei kuumakaan. Huippua.
Ensimmäisenä huikeina maisemina avautui Aallokkokoski. Kuvia piti räpsiä useampikin kunnes maltoin jatkaa matkaa.

Tultiin Jyrävän yläpään rappusille. Muistin aiemmalta reissulta, että ihan koko matkalla ei rappusia ollut ja nekin mitä oli, olivat aika lahot. Mutta kappas, siihen olikin ilmestynyt täysin uudet rappuset! Vau! Nyt oli helppo tulla jyrkkä mäki alas jyrävän kuohuja kuunnellen.

Otettiin jokaisesta omanlaiset selfiet ja kuunneltiin hetki kohinaa ja jatkettiin siilastuvalle, joka siitä jo näkyikin.
Siinä lyhyehkö kahvitauko koska porukkaa oli tosi paljon.
Mutta nyt jatkui reitti minulle täysin uutena. Kivaa!

Kitkajoki kulki kokoajan vieressä ja reitti nousi vähän huomaamatta taas todella korkealle.
Kalliosaaren kohdalla avautui taas kunnon näkymät ja sehän oli kuvaamisen paikka.

Tänne saakka reitti oli ollut kyllä juri niin hienoa, kun vaan kuvitella saattoi. Ainut miinus oli ne "miljoonat" muut retkeilijät. Niitä todella oli paljon!

Matka kuitenkin jatkui leppoisasti ja seuraava stoppi tuli Harrisuvannossa. Sinne piti kulkea upeaa riippusiltaa pitkin. Maisemat oli kyllä niin upeita että olisi voinut jäädä mihin vaan istuskelemaan ja nauttimaan. Mutta nälkä kurni jo mahassa ja vessahätäkin oli.
Molemmat hoitui siinä upealla tulipaikalla jossa ei tarvinut yksin olla. Seurana oli niin suomalaisia kuin ulkolaisiakin retkeilijöitä sekä "tietysti" monta pikkulintua ja kuukkeliakin.

Eväiden jälkeen matka jatkui tasamaata kohti niitä kuuluisia kallioportin rappusia.
Mutta juuri niitä ennen oli risteyskohta josta olisi mennyt se Karhunkierroksen pitkä vaellusreitti.
Oli taas ilo huomata, että rappuset oli uusittu ja nyt olisi vaeltajien helppoa ja turvallista kulkea.

Kun saavuttiin Kallioportin alapäähän, niin näky ylös oli kyllä vaikuttava! Korkeuseroa oli useita kymmeniä metrejä. Ja pystysuoraa kalliota. Vau!
Ei muutakuin ylöspäin!

Rappusia oli kyllä ihan helppo kiivetä ja suunnilleen puolivälissä oli leveämpi levähdyspaikka jos tuntuisi että pitäisi hiukka huilata.
Ylhäällä pieni maisemien katseltauko ja koska vettä alkoi tihuttamaan niin jatkettiin matkaa.

Sade muuttui pikkuhiljaa reilummaksi, mutta ei kuitenkaan niin kovaksi että olisin viitsinyt sen takia pysähtyä ja kaivaa sadetakin repusta :) Ja koska eihän matkaakaan nyt enää niin hirveästi ollut jäljellä...

Vielä tuli yksi tulistelupaikka, jossa pikkuystävät kuukkelit jo odotteli. Toki niille piti evästä vähän kaivella ja meinasi siihen kämmenelle lentää pieni harmaa tirpunenkin. Veikkaan että se oli hömötiainen. Ainakin kovasti sitä muistutti. Mutta hiukan kuukkeleita arempi, joten se joutui lopulta noukkimaan eväänsä maasta.

Koska kiersin reitin "väärinpäin" niin saavuttiin lopussa Myllykosken riippusillalle. 
Ja siitä lähdettiin kohti autoa jonne oli enää lyhyt matka.

Olisi se keli voinut huonompikin olla. Ihanan happirikas keli ja olihan ne maisemat ihan mielettömän hienot. Vähän vähemmän porukkaa niin reitillä saisi helposti kulutettua aikaa reilumminkin, kun vähän väliä voisi pitää taukoa ja katsella maisemia.
No, enköhän tänne vielä palaa...

Ainakin suositella voin kaikille. Vaikka porukkaa siellä paljon onkin, niin kyllä tuo vaan on maineensa veroinen paikka. Ainakin minun mielestä.
Matkaa kertyi 9,3km ja kävelyyn kului aikaa 3h22min

Lisää kohteesta TÄÄLLÄ

Ja toinen hyvä esittely TÄÄLLÄ