Kaikenlaista jo tullut kuivailtua, mutta oikeastaan koko pitkän "talven" ja keväänkin kuivuri saanut köllötellä kaapin perukoilla.
Nyt oli kuitenkin aika vihdoinkin kokeilla se reissujen kuningas-eväs, eli kuivaliha.
Netti on täynnä ohjeita ja tykästyin Kuivalihakundien tekemään videoon, joten siltä pojalta suuntasin Prismaan ja pääsiäiseksi olikin sitten tekemistä.
Mukaan tarttui reilu kilon klöntti Naudan paahtopaistia.
Sekä soijakastiketta, mustapippuria rouheena ja myös valkosipulia. Siirappi oli kaapissa valmiina.
Laitoin lihan ensimmäisenä pakastimeen, jossa se oli noin puolitoista tuntia.
En yhtään tiennyt kauanko sen siellä olisi syytä olla, mutta tuo oli oikeastaan ihan hyvä aika.
Seuraavalla kerralla otan lihan ensin pois paketista jotta saan irtoveren pois ja vasta sitten laitan lihan pakkaseen.
Ja siis pakkaseen siksi, koska se kohmettuu sen verran mukavasti pakkasessa, että ohuiden siivujen leikkaaminen on helpompaa.
Seuraavalla kerralla otan myös veitsen lisäksi sellaisen liha-haarukan jonka avulla luultavasti siivujen leikkaaminen on vielä helpompaa. Kun piti kohmeista lihaa toisella kädellä, niin näpit kyllä jäätyi...
Marinadin olisi voinut tehdä samantien kun lihan laittoi pakkaseen, mutta en tajunnut.
Jokatapauksessa tämä marinadi oli tällainen:
- 500ml soijakastiketta
- 1dl siirappia
- 1 tl mustapippurirouhetta
- 4 valkosipulinkynttä
Kun liemi oli valmis ja liha siivutettu, niin aineet vaan sekaisin ja jääkaappiin.
Tämä "sotku" oli minulla maustumassa keskiviikko-illasta perjantai aamuun. Eli noin puolitoista vuorokautta. Vähempikin olisi riittänyt, mutta en halunnut laittaa kuivuria päälle yötä vasten.
Toisaalta pidempikään aika ei haitannut.
Eli seuraava vaihe oli lihojen kuivaus, ensin levittelin ne keittiöpyyhkeiden päälle (mistä ei lähde nukkaa tms.) ja lopuksi vielä taputtelin niitä talouspaperilla. Ja sitten vain ritilöille ja kone hoitakoot loput.
Tämä reilun kilon satsi mahtui hyvin ja väljästi kuivuriin ja olisi mahtunut hiukan isompikin satsi.
Sitten vain odoteltiin ja odoteltiin. Noin parin tunnin välein kävin vaihtelemassa ritilöiden järjestystä koska tällainen kuivuri puhaltaa alhaalta ja kuivaa alimman ritilän tuotteet tietysti nopeiten.
En sitten oikeastaan tiennyt, että milloinkohan ne olisi valmiita. Mutta koska osa siivuista oli ehkä vähän turhan paksuja ja vähän kammoksuin raakaa lihaa, niin nämä sai kuivua niin pitkään kunnes menin nukkumaan. Sammutin kuivurin mutta jätin lihat ritilöille ja ajattelin vielä aamulla vähän jatkaa niiden kuivatusta. Voi olla ettei olisi tarvinut, mutta tein silti näin.
Eli aamusella laitoin kuivurin vielä päälle, mutta ei se ollut kuin ehkä kolmisen tuntia kun en enää malttanut.
Sammutin kuivurin, lihat oli tietysti hiukan lämpöisiä.
Leikkelin niitä saksilla pieniksi paloiksi ja maistoin. Oho, olipas suolaista - oli ensimmäinen ajatukseni. Oho, olipas pippurista - oli seuraava ajatukseni. Mutta koostumus oli hyvää.
Kun ne olivat jäähtyneet maistoin vähän lisää. Hmm... aika hyvää... maistan toisenkin... joo, on hyvää... maistan kolmannenkin.
Sitten vähän vettä ja jos yhden vielä. Joo, tämähän on muuten hyvää.
Puuhailin jotain muuta pitkin päivää ja aina välillä piti kävästä hakemassa palanen ja ihan vaan maistaa.
Huomasn, että iltaan mennessä olinkin jo napostellut ehkä 1/5 osaa valmiista lihoista. Ihan vaan "jos nyt vähän maistan"
Seuraavana päivänä sama napostelu vaan jatkui... jos nyt ihan pari palaa vaan... ja taas illalla huomasin, että nyt on puolet jo syöty. Eikä muuten enää ollut todellakaan liian suolaista tai liian pippurista vaan juurikin täydellistä minun makuun.
Aikaahan tämä vähän vaati, mutta kyllä muuten kannatti!
Iso kiitos selkeistä ohjeista Kuivalihakundeille, tämä ohjeistus löytyy
TÄÄLTÄ
