Oli aika lähteä vähän verestämään muistoja.
Reittiä ja polkuahan siellä riittää, mutta nyt käppäilin vain helppokulkuista hiekkatietä.
Ulkoilijoita oli tosi paljon kuten arvata saattoikin, mutta suurin osa olikin jäänyt joko frisbeegolf radalle tai "kuntoilutelineille". Toki tuolla hiekkatielläkin porukkaa riitti.
Idyllinen maalaismaisema, näkymät samanlaiset kuin kotinurkillakin...
Takaspäin tullessa päätin koukkaista murhaniemen kautta. Siis sen legendaarisen murhapaikan, jossa Bodominjärven kolmoismurhat 1960 tapahtui.
Mitään ihmeellistähän siellä niemenkärjessä ei ole, vaikka hyvin paikalla voisi olla jonkinlainen muistokyltti tms. Tai vaikka joku verinen iso kivi tms.
Matkaa tuli 3,8km ja aikaa saatiin kulumaan tunnin verran, koska mukana jo huonosti kulkeva vanhus-koira <3
Mutta jäihän tonne noita polkuja vielä tallattavaksi toisellekin kerralle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti