maanantai 12. huhtikuuta 2021

Liesjärvi

Sunnuntaina keli oli aurinkoinen ja vähäluminen joten oli aika pakata eväät reppuun ja suunnata retkelle.
Kohteeksi valikoitui Liesjärvi ja siellä reitiksi Soukonkorpi 3km, kyynärharjun kautta hyypiö 2,8km ja takaisin autolle kyynärharjua. Arvioin pituudeksi noin 8km.


Matkalla tein plan B ja plan C:n jos ensimmäiselle eli Kopinlahden P-paikalle ei autolla mahtuisi.
Mutta hyvin mahtui. Parkkis ei ole mikään valtavan iso ja siellä oli noin 15 autoa. Mutta hyvin mahduin ja olisi vielä muutamalle tilaakin.

Reppu selkään ja matkaan.





Ennakkoon pohdin, että kuinkahan märkää tuolla olisi, mutta alku näytti ihan hyvälle. Polut kuivia ja lumiset kohdat jäisiä, ei loskaisia. Päivä oli puolessa ja aurinko lämmitti maatakin. 




Savilahden telttailu-alueen ja soukonkorven risteyksessä oli infokyltti, olin rohkea ja jatkoin polulle.
Tämä osuus olikin oikein kaunista ja ihan helppokulkuista metsäpolkua ja pitkoksia. Eikä muita ihmisiä näkynyt ollenkaan.





No, moni ei varmaan tätä pätkää uskaltaudu kulkemaan kun molemmissa suunnissa varoitellaan. Mutta sanoisin, että kannattaa mennä. Upea pätkä.

Parin kilometrin jälkeen tultiin risteykseen josta vasemmalle lähti polku kohti korteniemeä ja minun reitti oikealle kohti kopinlahtea. Ja pian tultiinkin tuttuun alkupisteeseen.

Pidettiin pieni juomatauko ja jatkettiin kyynärharjulle. Tämä pätkä on kyllä todella upea kulkea ja sen tiesi moni muukin.
Ihmisiä oli kuin autoja moottoritiellä, eli paljon. Mutta sekaan sopi kyllä.






Hyypiönmajan kohdalta polku lähti taas metsään josta alkoi hyypiön lenkki.
Tämän olen kulkenut pari kertaa aiemminkin.
Ihan mukavaa metsäpolkua. Välillä pieniä nousuja, välillä vähän juurakoita ja kivikoita. 


Reitti kulkee autotien yli ja siinä kannattaa olla varovainen koska se ei ole mikään hiljainen mökkitie.

Mutta sen jälkeen polku jatkuu taas metsässä ja lähes kokoajan reitti nousee kohti hyypiönkalliota.
Olin ennakkoon ajatellut että siellä pidän evästauon ja niin teinkin.






Täällä mietin, että olisipa nyt riippukeinu. Siinä voisi hetken köllötellä ja fiilistellä.
Mutta koska ei ollut, niin evästauon jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa.



Metsäpolku kiemurteli osin kalliolla, osin metsässä. 
Pian tultiin alas veden äärelle ja äkkiä oltiinkin taas autotiellä. 
Sitä kuljettiin ehkä 100 metriä kun tultiin Pirttilahden P-paikalle. Siellä olikin sitten vähän isompi ruuhka autoja. 
Sukkuloitiin autojen välistä kyynärharjulle ja käppäiltiin omalle autolle.

Olihan hyvä lenkki. Ei tarvinut saappaita eikä nastakenkiä. Suosittelen! Pituutta tuli lopulta karvan yli 9km. 

tiistai 9. maaliskuuta 2021

Nuuksiossa

Turhan vähän tulee käppäiltyä Nuuksiossa vaikka se on lähellä ja reittejä on paljon. Mutta toki lisääntynyt väkimäärä rajoittaa ainakin omia reittivalintoja sinne.
No nyt oli huono keli jonka toivoin karsivan porukkaa joten lauantaiseksi koirien ulkoilituskorheetksi valikoitui Sorvalammen luontopolku.
Tämä olisi kiva lenkki mutta kesäaikaan se on vaan niin hirmuisen kostea monesta kohtaa ettei sinne vitsi mennä. Nyt oli vielä lunta ja pakkasta joten lähdettiin kaverin kanssa kokeilemaan.

Autot parkkiin jossa jo heti olikin monta muutakin. Huoh. No, polulle vaan...
Polku oli hyvin kuljettu ja kun oli nastakengät, niin oli helppo kulkea.
Parissa kohdassa on kesäaikaankin vähän hankaa alastulo kiviseltä kalliolta mutta nythän se vasta paha paikka olikin.
Selvästi useat oli laskeneet persmäkeä ja siihen olikin muodostunut varsinainen jäämäki.
Varovasti siitä alas pääsi onneksi kuitenkin.

Keittokatoksella oli oletettavasti porukkaa eikä meillä ollutkaan mitään aikomusta pysähtyä, joten jatkettiin vaan matkaa.

Koko reitti oli varsin hyvässä kunnossa ja tosiaan nastoilla hyvä kulkea. Tähän aikaan vuodesta voin reittiä suositella.


Sunnuntaina aamusella pohdittiin josko uskallettaisin Haukkalammelle. 
Keli oli hiukan lumisateinen ja tuulinen ja kello vasta 10. Toiveissa, ettei ihan järjetöntä ruuhkaa olisi.
No, parkkikselle kun saavuttiin, niin olihan siellä tietysti jo useampikin auto.
muutamat kyllä niin lumisia, että ehkä alueella oli yöpyjiäkin.

Polku oli samanlainen kuin sorlammella, eli varsin hyvä kulkea ja varsinkin nastakengillä.





Alkumatkasta tuli kyllä useita ihmisiä vastaan ja se ajatus etteikö tähän aikaan aamusta vielä porukkaa olisi oli ihan väärä.

Lammen jälkeen molemmilla tulipaikoilla oli tulet eikä jääty ihmettelemään vaan jatkettiin matkaa.





Toisen tulipaikan vieressä oli ainakin 3 telttaakin, joten yöpyjiä näköjään oli.

Jatkettiin matkaa ja aika rauhassa saatiin loppulenkki kulkea.
Ihan yksin ei toki oltu, mutta ei nyt mitään ihan järkyttävää ruuhkaa kuitenkaan.





Parkkipaikalle kun saavuttiin, niin olihan sitä porukkaa saapunut. Parkkikset aivan täynnä ja lisää tuli pitkässä letkassa. Huoh...
Eli, Nuuksioon voi ja kannattaa edelleen mennä, mutta tosi aikaisin aamusta tai ehkä myöhään illasta.
Seuraavaksi pitänee kokeilla arkipäivänä...

tiistai 16. helmikuuta 2021

Helmikuisessa Hämeenlinnassa

Helmikuisena viikonloppuna vietettiin pari päivää Hämeenlinnassa ja koska kelit suosi, käytiin ulkoilemassa useampaankin otteeseen.

Ensimmäisenä tehtiin retki Aulangonjärven ympäristöön. Järven ympäri kulkee reitti, mutta nyt ei menty sitä kuin osan matkaa.





Jäällä olikin tosi paljon ulkoilijoita, mutta ei se yllätyksenä tullut kun keli oli mitä parhain.
Kuljettiin vähänmatkaa jäällä, kunnes tultiin tulipaikalle.
Ei jääty siihen vaan lähdettiin kiipeämään rappuja ylös kalliolle.
Ihmiset pääsi hyvin rappuja pitkin, koirille sopivampi baana oli kulkea rappujen vierellä.
Ylhäältä aukeni ihan kivat maisemat. Retkipaikan sivuilla onkin tämä paikka esitelty tarkemmin, Aulangonjärven kärmeskallio, tutustu TÄÄLLÄ





Jatkettiin polkua metsässä vähän matkaa, kunnes tultiin jälleen järvelle.
Otettiin suunta kohti aulangon näkötornia, joka näkyikin vastarannalla.






Paikoin metsä oli kuin satumetsä. Lunta todella paljon eikä ihan kaikista puista ollut tuuli lennättänyt vielä lumia alas. Mahtavan näköistä.

Pian päädyttiin näkötornille. Harmi vaan ettei itse torniin päässyt kun se oli suljettu. Mutta komeat maisemat avautui tornin edessä olevalta tasanteeltakin.



Tehtiin vielä lenkki metsän puolella ja palattiin takaisin tornille, mutta mentiinkin toista kautta alas karhuluolalle. Hieno paikka tämäkin.





Palattiin takaisin järvelle ja sieltä takaisin lähtöpaikkaan.
Tälle lenkille tuli mittaa vähän yli 8km ja aikaa saatiin kulumaan pari tuntia.


Seuraavana päivänä tehtiin ensin aamulenkki katumajärven jäälle ja ympäristöön, noin 5km ja tunti





Ja sitten vielä päivällä piipahdus aulangolla uudestaan, mutta nyt toiselle puolelle aulankoa. Hotellin ja hevostallin ympäristöön. Tunnin lenkki ja reilu 5km.
Maisemat ja ympäristö oli nytkin tosi upeita, mutta veikkaan, että kesällä vieläkin hienommat. Tämä ympäristö täytyy tulla tutkimaan uudemmankin kerran.





Nähtävää täällä varmasti riittää, retkivinkkejä esimerkiksi TÄÄLTÄ
Ja lisää löytää googlella. Suosittelen!