Monen monta kertaa olen ajanut porintietä risteyksen ohi, josta tänne käännytään ja lähes joka kerta ajattelen, että jokukerta tuonne...
Nyt oli se jokukerta
Perille on helppo löytää ja parkkipaikkakin on iso.
Tosin veikkaan, että kesäaikaan hyvällä säällä sielläkin on ahdasta.
Tällä kertaa oli ulkoilulle ihan ok keli. Vaikkakin alkumatkasta tuuli kovaa ja kylmästi. Mutta kun pääsi metsän puolelle niin ei enää haitannut.
Tosin veikkaan, että kesäaikaan hyvällä säällä sielläkin on ahdasta.
Tällä kertaa oli ulkoilulle ihan ok keli. Vaikkakin alkumatkasta tuuli kovaa ja kylmästi. Mutta kun pääsi metsän puolelle niin ei enää haitannut.
Varsinainen rengasreitti oli nopeasti kierretty ja siitä pääsi sopivasti jatkamaan autotien ylityksellä vielä pienen pätkän näköalapaikalle.
Perillä kohosi ihan komea Kaukolanharjun näkötorni, mutta tähän vuodenaikaan se oli tietysti suljettu eikä päästy ihailemaan maisemia korkealta.
Sitten pieni tietoisku historiasta :)
Tornin takaa lähti polku ja ihan siinä heti oli Albert Edefeltin muistokivi. Tältä paikalta hän oli aikanaan maalannut teoksen Kaukolanharju auringonlaskun aikaan.
Wikipedia tietää kertoa vuodeksi 1890, katso lisää TÄÄLTÄ
Jatkettiin polkua vielä vähän matkaa, mutta kun tiedettiin, ettei se olisi rengasreitti,
niin käännyttiin takaisin.
Reitin lähtöpisteellä, eli parkkipaikan lähellä oli vielä hitusen nähtävää.
Upean pitkän hiekkarannan lisäksi siellä oli pienen pieni museoalue.
Kesäisin täällä on jotain teatteri-esityksiäkin
Kaikkinensa reilu 5km tuli pituutta. Ihan kiva, tulipahan käytyä.
Saaren kansanpuistoon voi tutustua tarkemmin TÄÄLLÄ
Paluumatkalla piti poiketa legendaarisen Keppanakellarin kautta.
Varsin viihtyisä elämys-ravintola keskellä ei mitään.Olen käynyt siellä joskus tyyliin 15-vuotta sitten viimeksi ja jonkunlainen muistikuva paikasta oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti